Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Eurovaalikone Eurovaalit Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Paluu menneisyyteen ja ehkä myös takaisin

Jokin aika sitten Napakympin herra X:n esiliina esitti neideille A, B ja C kiintoisan kysymyksen: ”Jos pääsisitte aikakoneeseen, niin mihin aikakauteen siirtyisitte?” Studioyleisö taputti hyväksyvästi ja juontaja Janne Kataja kehui kysymystä erinomaiseksi. Minustakin kysymys oli mainio, sillä olen usein pohtinut siihen vastausta omalta osaltani. En muista, minne Napakympin neidit halusivat, mutta enimmäkseen he haikailivat aika läheiseen tulevaisuuteen. Heidän iässään sen ymmärtää, mutta minä olen toista maata: loistava tulevaisuuteni meni jo, eikä taaksekaan ole jäänyt kaksista kerrottavaa. Siksi tahdon pakittaa tarpeeksi kauaksi ja noutaa mahdolliselle toiselle elämälleni nykyistä luistavampia latuja. Siispä kaino siirtoanomus aikakoneen operaattorille: ”Vuoteen 1760 ja Tammerkosken kylään Pirkkalan kihlakunnassa!” Laiskola-Nalkan ökytalon Helenin torppa Eteläpuistossa oli erinomainen tyyssija tulla maailmaan. Aluksi oli hiljaista, suorastaan uneliasta, mutta 21. kesäkuuta 1775 alkoi tapahtua. Minäkin juoksin 15-vuotiaana Pyynikinharjulle ihmettelemään nykyisen näkötornin vaiheilla järvimaisemaa ihailevaa herraskaista joukkiota. Seurueen tyylikäs keskushahmo oli sonnustautunut vaaleansiniseen takkiin, saman värisiin lyhyisiin housuihin ja valkealla höyhentöyhdöllä koristeltuun mustaan hattuun. Joku kyläläisistä osasi kertoa, että siinä oli itse kuningas Kustaa III, joka aikoi tehdä Tammerkosken kylästä kauppalan. Ei aikaakaan, kun kylään ilmestyi turkulainen maanmittari Daniel Hall mittaamaan tulevalle kauppalalle asemakaavaa. Siispä kaino siirtoanomus aikakoneen operaattorille: ”Vuoteen 1760 ja Tammerkosken kylään Pirkkalan kihlakunnassa!” Päässäni lymyili ohut muistijälki kaukaisesta tulevaisuudesta: kuvittelin kartoittaneeni kesällä 1966 Hervannan korven, jotta sinne voitaisiin rakentaa Tampereen tytärkaupunki. Ilmankos mukavana miehenä tunnettu Hall pestasi minut apupojakseen. Kummastelin hieman Hallin käyttämää mittapöytätekniikkaa ja hänen vehkeitään: maanmittarintaulua, kompassia, diopteriviivoitinta, käsiharppia ja 25 kyynärän pituista mittaketjua. Koska niilläkin syntyi komeata kaavaa, en tohtinut puhua mitään teodoliitista, luodista ja 100 metrin teräsmitasta, joihin näpeissäni oli vaikeasti selitettävä tuntuma. Neljän vuoden kuluttua 1779 Kustaa allekirjoittikin peräti Tampereen kaupungin perustamiskirjan, jonka liitteenä komeili Daniel Hallin päivittämä paranneltu asemakaava. Seuraavana vuonna tuoreen vapaakaupungin tontit jaettiin ihka ilmaiseksi tehtailijoille, kauppiaille ja käsityöläisille. Minä ilmoittauduin tynnyrintekijäksi ja sain komean tontin myöhemmin Hämeenkaduksi ja Hallituskaduksi nimettyjen väylien välistä. Kuolinvuoteellani vannotin perikuntaani pitämään tontista kiinni. Minusta tuntui, että maatilkkuni saattaisi olla 200 vuoden kuluttua ratikkareitin varrella ja joku voisi maksaa siitä maltaita. Kolumnisti on Aamulehden ­emeritustoimittaja.