Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Erehtymiseni ei pidä estää minua elämästä

Kun olin nuori, siis huomattavasti nuorempi kuin olen nyt, pelkäsin virheitä. Tai en ehkä virheitä ainakaan siinä mielessä, millaisiksi ne mielletään aikuisuudessa: mokia vaikkapa työelämässä. Sen sijaan pelkäsin kaatumista ja muita fyysisiä virheitä. En meinannut oppia kävelemään ollenkaan, koska pelkäsin kaatumisen sattuvan. Mieluummin istuin hiljaa paikoillani ja luin kuvakirjoja. Kun kasvoin, olin edelleen varovainen tilanteissa, joissa epäonnistumisen todennäköisyys oli mielestäni turhan suuri. Pyörällä ajaminen (varsinkin ilman apupyöriä) tuntui ylitsepääsemättömältä esteeltä, koska mitä jos menettäisin pyörän hallinnan ja ajaisin vaikka ojaan (näin tapahtuikin kerran, mutta ojan sijaan ohjasin tottelemattoman pyöräni suoraan läheiseen nokkospuskaan). Kärrynpyörää en oppinut koskaan tekemään. Se harmittaa välillä vieläkin. Mutta sitten opin uskaltamaan. Nykyään hermoilemani virheet ovat muuttuneet fyysisten sijaan paljon ”aikuisemmiksi”. Mitä jos epäonnistun seuraavassa tentissä? Mitä jos en saa työhaastattelua haluamaani paikkaan? Mitä jos sitä ja tätä? Jossittelu ei auta minkään virheen kanssa vaan ne pitää hyväksyä osaksi elämää. Kaikki tekevät väistämättä virheitä: jotkut pienempiä kuten epäonnistunut ruuanlaittokokemus jonka jälkeen asunnon palohälyttimet huutavat kuorossa. Joidenkin mokat ovat isompia. Kuinka monta kertaa historiassa ehtii hyökätä Venäjälle keskitalvella, ennen kuin tullaan siihen tulokseen, että se on huono idea? Mutta suurimmatkin virheet voivat olla etupäässä hyväksyttyjä, kunhan niistä oppii. Kaikkihan me tunnemme kirkkoisä Hieronymus Pyhän lainauksen ” Errare humanum est ”, ”Erehtyminen on inhimillistä”. Mutta kuinka moni tuntee lainauksen lopun ” et confiteri errorem prudentis ” , ”ja virheen myöntäminen on viisautta”? Minä en ainakaan tuntenut ennen kuin etsin tuota kyseistä lainausta tätä kolumnia varten. Mutta mielestäni se on kokonaisuudessaankin lohdullinen lainaus. En ole tuhoon tuomittu, vaikka mokailenkin ahkerasti jokapäiväisessä elämässäni. Virheeni on vain hyväksyttävä osaksi minua ja niistä on päästävä eteenpäin. Ne muuttuvat ongelmallisiksi vasta sitten, kun kieltäydyn myöntämästä mokanneeni. Ongelmallista on myös, jos annan virheiden pelon hallita elämääni niin paljon, että jään sen takia paitsi hienoista kokemuksista. Ehkä ei olekaan vielä myöhäistä opetella sitä kärrynpyörää. Kirjoittaja on Moron kesätoimittaja.