Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Jukola 2019 Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Suomi-hiihdon outo ristiriita: Jopa kaksi miljoonaa kansalaista hiihtää, mutta kilpahiihtäjien määrä on romahtanut: ”Lätkäporukoiden vilttiketjussa on paljon hyviä hiihtäjiä”

– Hiihto on suositumpaa kuin kertaakaan tällä vuosikymmenellä, täräyttää Suomen ladun toiminnanjohtaja Eki Karlsson . Taloustutkimuksen viime kauden selvityksen mukaan joka kolmas suomalainen kävi vähintään kerran hiihtämässä. Se tarkoittaa, että jopa 1,85 miljoonaa kansalaista laittoi lankkua liikkeelle. – Tämän talven tulokset eivät ole vielä selvillä, mutta uskon luvun nousevan 40 prosenttiin. Suomessa on väestöä noin 5,5 miljoonaa, joten 40 prosenttia on 2,2 miljoonaa. – Noin miljoona suomalaista harrastaa hiihtoa, eli käy lenkillä useammin kuin pari kertaa kaudessa, tietää Peltosen suksitallin asiantuntija Asko Lahdelma . Lukemat ovat todella kovia jopa viime vuosituhannen kulta-aikoihin verrattuna. – Kansan hiihdoissa oli enimmillään mukana 1,7 miljoonaa suomalaista vuonna 1976. Tänä päivänä hiihto on kävelylenkkeilyn jälkeen eniten suomalaisia liikuttava laji, Karlsson kertoo. Mullistava keksintö Ennen autojen yleistymistä ja tieverkoston kehittymistä suksilla liikuttiin paikasta toiseen hieman samaan tapaan kuin kaupunkipyörillä nykyisin. Hiihdon suosio säilyi kansan keskuudessa 1980-luvulle asti, kunnes etenkin nuorison ja nuorten aikuisten kiinnostus lajia kohtaan hiipui. Harrastajamäärät pysyivät korkealla vanhempien ikäluokkien innon myötä. Karkeasti arvioituna surkeat koululiikuntakokemukset kolmen edellisen vuosikymmenen aikana tappoivat kiinnostuksen. Harmitti isolla V:llä, kun kapula ei pitänyt eikä luistanut. Hiihto miellettiin välineurheiluksi, jota pystyi harrastamaan vain, jos voitelutaito oli näpeissä. – Vuoden 2010 paikkailla tapahtui suuri muutos, kun ensimmäiset täysin voiteluvapaat nanosukset tulivat myyntiin. Niiden myötä sauvakävelijät nousivat suksille. Nanosuksia oli viime keväänä myyty Suomessa yhteensä 450 000 paria, Lahdelma sanoo. Vuonna 2015 Peltonen toi markkinoille uuden sukupolven karvapohjasukset. Niissä on pitoalueena lähes kelissä kuin kelissä toimiva karvamatto. Luistovoitelu tehdään normaaliin tapaan, mutta välinevalmistajat kehittelevät yhä enemmän neste- ja spraymaisia helppokäyttöisiä tuotteita, joiden tarjoama luisto on varsin validi. Karvapohjasuksi on harrastehiihtäjälle merkittävin keksintö sen jälkeen, kun puuvälineet korvattiin paremmilla materiaaleilla. Keväällä 2018 karvapohjasuksia, eli skinejä, oli Suomessa myyty 100 000 paria. Tänä vuonna suomalaiset ostavat 170 000– 180 000 paria suksia, joista karvapohjien osuus on 80 prosenttia. Nanoja menee 2– 3 prosenttia, samoin voideltavia perinteisen suksia. Luistelusuksien osuus on 13– 14 prosenttia. – Perinteisen hiihto on helpompaa ja huolettomampaa kuin koskaan, Lahdelma linjaa. Helppous houkuttaa etenkin naisia. – Kolmenkympin molemmin puolin olevien naisten kiinnostus hiihtoa kohtaan on kasvanut valtavasti. Peltonen myy 181- ja 188-senttisiä naisten karvapohjasuksia enemmän kuin ikinä aiemmin, Lahdelma kertoo. Trendilaji – Hiihdosta on tullut kaupunkilaisille fitness-laji. Ei ajatella, että hiihdetään puusuksilla mustikkasopat rinnuksilla, vaan hiihto on trendikästä. Siitä iso kiitos kuuluu nuorisoidoleille. Hiihtohan on mahtava kuntoilulaji, jossa on samankaltaista buumia kuin polkujuoksussa tai triathlonissa, Hiihtoliiton toiminnanjohtaja Mika Kulmala toteaa. Vaikka vähälumiset talvet nakertavat, kuntien ja kaupunkien ylläpitämät keinolumiladut mahdollistavat etelän suurissa kaupungeissa noin neljän kuukauden mittaisen hiihtokauden. Helsingin Paloheinä, Espoon Oittaa, Vantaan Hakunila ja Tampereen Kauppi ovat esimerkkejä huolellisesti ylläpidetyistä keinolumiladuista. – Minunkin työurani aikana oli aiemmin kosteita lounaita. Nyt ajatellaan paljon terveyslähtöisemmin. Moni ymmärtää, että hiihto on käsille, jaloille ja koko yläkropalle mainio laji. Ikääntyville ihmisille hiihto on huomattavasti armollisempaa kuin hölkkä, Karlsson sanoo. Dramaattinen kato Harrasteliikuntana hiihto voi Suomessa erittäin hyvin, mutta kilpahiihtäjien määrä kutistuu hurjaa vauhtia. Viime vuonna Hiihtoliiton harrastelijalisenssejä skipasseja rekisteröitiin 3 700 ja varsinaisia kilpalisenssejä 2 600. Viisi vuotta aiemmin skipasseja oli noin 6 000 ja lisenssejä 3 100. Massaa ei saada kilpailemaan. – Yhä lisääntyvät leudot talvet etenkin välillä Turku-Helsinki nakertavat valtavasti kilpahiihtoinnostusta. Toinen tekijä on joukkuelajien suosio nuorten keskuudessa – esimerkiksi lätkäporukoiden vilttiketjussa on paljon hyviä hiihtäjiä. Myös Lahden vuoden 2001 tapahtumat vaikuttavat. Seuratoiminta on Suomessa aina ollut hiihdon ydinjuttu, mutta Lahden tapahtumat aiheuttivat monille vetäjille niin suuria pettymyksiä, että nämä löivät hanskat tiskiin, Lahdelma luettelee. Joukkuelajien suosio nuorison keskuudessa on kova pala hiihdon ja yleisurheilun kaltaisille perinteisille yksilölajeille. – Kun 15– vuotias nuori pääsee jääkiekkoilussa juniorimaajoukkueeseen, hän tietää, että lajista todennäköisesti saa ammatin. Parhaimmillaan lätkällä tienaa miljoonia. Hiihdossa näin ei ole. Hiihdon kannalta tärkeintä on, että lajia harrastavat 30– 40-vuotiaat juurruttavat innostuksen lapsilleen, Iltalehden asiantuntija Toni Roponen toteaa. Yllättävä lääke Vuosittain järjestettävissä alle 20-vuotiaiden MM-hiihdoissa aikavälillä 2005– 19 Suomi on saavuttanut yhteensä 12 mitalia. – Paniikkinappula ei ole pohjassa, mutta se on selvää, että kurssi pitää kääntää. Lisää kilpahiihtäjiä ja sitä kautta menestystä, Hiihtoliiton valmennuspäällikkö Eero Hietanen linjaa. Suomi ei pärjää kansainvälisen kilpatason kestävyysjuoksussa, vaikka pari miljoona kansalaista lenkkeilee ja kymmenet tuhannet kilpailevat massatapahtumissa. Hiihtoon ei päde sama lainalaisuus, sillä se on lilliputtilaji globaaliin juoksuun verrattuna. Kun Suomessa harrastajamassaa on viljalti, kansainvälistä latumenestystä pitäisi tulla. – Meidän pitää turvata hiihtokauden mitaksi vähintään neljä kuukautta minimissään kolmen kilometrin tykkilumiladulla. Toinen asia on, että etenkin nuorisovalmennusta tehostetaan. Meillä on krooninen pula valmentajista. Hiihdosta pitää tehdä joukkuekeskeisempää: harjoitellaan porukassa ja kilpaillaan viesteissä, Hietanen analysoi. Ennen hiihto oli yksinäisten naisten ja miesten havumetsien laji, mutta yhteisöllisyydestäkö lääke kilpainnostuksen kasvattamiseen? – Tulevaisuutemme on hyvä. On paljon merkkejä, että kilpahiihto kiinnostaa lapsia ja nuoria. Nyt pitää jatkaa oikeanlaista brändäystä, ettei lapsille tule mielikuvaa koululiikunnan väkisinhiihdosta. Nuorisoa kiinnostaa yhdessä tekeminen, joten sitä meidän pitää kehittää, Hietanen vastaa.