Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Kalle Blomkvist ja Pekka Töpöhäntä vai joku ihan uppo-outo uutuus? – Aikuinen ostaa lastenkirjat ja valitsee varman päälle kirjan, jota luki jo itse lapsena

Hei lapset, papalla on repussa tuliainen. Tämä on tämmöinen Kalle Blomkvist -romaani. Tosi hyvä ja vähän jännä, pappa tykkäsi lapsena hirveästi. Tämä tapahtuu Ruotsissa... oliskos 1940-luvulla. Olen lähes puuskuttavan innoissani. Astrid Lindgrenin salapoliisikirjoista on julkaistu uudet painokset. Olen rynnistänyt kirjakauppaan mielessäni vain yksi huoli: uusi suomennos. Etteivät nyt vain olisi pilanneet lapsenlapsilta hyvää kirjaa. Sitä oikeaa ja alkuperäistä, jota itse luin 1960-luvulla. Olen varustanut jälkikasvua muillakin kirjoilla. Aina Pikku-Marjan eläinkirjasta Pekka Töpöhäntiin – ne muuten täyttävät näinä aikoina 80 vuotta! Mainioita teoksia, itse testattuja. Olen jatkanut toimintaani jotenkuten huolettomasti, kunnes käteen osui Suomen kirjailijaliiton Kirjailija -lehden tuorein numero. Rintaan alkoi pistää. Koko lehti on omistettu lastenkirjailijoille. Kääntelen sivuja ja huomaan, että koko porukalla on yhteinen ongelma. Se on tämä: lastenkirjoja ostavat aikuiset – vanhemmat, isovanhemmat, tädit ja kummisedät. Ostajakuntaa yhdistää kaksi seikkaa. Yksi: aikuiset suosivat oman lapsuutensa kirjoja. Kaksi: uusien kirjojen kanssa ollaan ihan pihalla. Eikä sillä tavalla reippaasti ja raikkaasti pihalla kuten Pertsassa ja Kilussa ja Viisikossa ja Melukylän lapsissa vaan ihan ikävästi pihalla. Pihalla olon selittää se, ettei uusi lastenkirjallisuus saa näkyvyyttä. Tatut ja Patut ja Mauri Kunnaksen kirjat tiedetään, mutta niiden katveeseen jää vaikka mitä. On lorukirjoja, kuvakirjoja, tavutettuja lastenromaaneja, nuorten aikuisten romaaneja, säeromaaneja, selkokirjoja... Osa alan tekijöistä vaikuttaa jo lähes epätoivoisilta. "Onhan nykyisin lähes mahdotonta saada lasten- ja nuortenkirjoille edes nanomillin kokoista huomiota?" kangasalalainen konkarikirjailija Tuula Kallioniemi huokaa. Kallioniemen tamperelainen kollega J.S. Meresmaa on laatinut toimenpidelistan. Hän ehdottaa muun muassa "positiivista kirjapuhetta televisioon ja nettiin". Ajatusta kannattaa kehittää. Miltä kuulostaisi säännöllinen lastenkirjaohjelma aikuisille kerran kuussa Ylen kanavilla? Saa käyttää. Itse toki toivoisin, että uutuuksien sekaan ujutettaisiin aina jokin klassikko. Mistä tulikin mieleeni: keskimmäinen lapsenlapsi saattaisi olla hyvässä Fedja-setä -vaiheessa. Ehkä otankin asian puheeksi: "Tämä on hauska kirja, tapahtuu Neuvostoliitossa..." Tai noh, ehkä kehittelen myyntipuhettani vielä hetken. Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.