Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Palkitun Anni Kytömäen uusin romaani paljastaa salaisuutensa kerroksittain – Margarita on loppuun asti nautittava

Onko ihmisen osa vain tyytyä kohtaloonsa ja olla virrassa kuin simpukka joen pohjassa, ottaa mitä annetaan? Anni Kytömäen romaanissa pohditaan ihmisyyttä sodassa ja rauhassa. Samalla se käsittelee suomalaisten metsien käyttöä ja uhanalaisen jokihelmisimpukan, raakun, asemaa. Hyvän romaanin tapaan teksti kuljettaa päähenkilöt ja lukijan kauas siitä, mitä hän odotti elämältä ja kirjalta. Kytömäki punoo romaanista verkon, jossa säikeet yhtyvät yllättävällä tavalla loppua kohden. Kytömäen vuoden 2014 esikoisromaani Kultarinta oli Finlandia-ehdokas ja voitti Aamulehden Tulenkantaja-palkinnon, Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon, Blogistanian Finlandian ja Gummeruksen Kaarle-palkinnon. Myös vuonna 2017 ilmestynyt Kivitasku voitti Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon. Pirkanmaalla riittää tällä hetkellä loistavia kirjailijoita, ja Kytömäki on yksi heistä, joilta on tulevaisuudessakin lupa odottaa suuria. Kolmas romaani Margarita käsittelee päähenkilöiden lisäksi Suomen valtion kasvutarinaa ja sitä, minkälainen hinta siitä on maksettu. Maksajina ovat olleet niin luonto, särkyneet sotilaiden mielet kuin myös naiset, joilta odotettiin keskimäärin kuutta lasta, jotta kansalaisia riittää myös tulevaisuudessa. Kirja käsittelee, ehkä vahingossa, myös elämää epidemian aikana: kirjassa vihollinen on polio, joka aiheutti 1950-luvulla jopa 3000 suomalaisen halvaantumisen ja johti myös kuolemiin. Suomessa viruksen aiheuttama sairaus saatiin kuriin rokottamalla. Uudelleen alusta Kytömäen kieli on elävää ja konstailemattomat kuvailevaa. Niin pahoinvointi kuin hieronta sekä asemasota ja polio piirtyvät lukijan mieliin elävinä ja värikkäinä. Ainoa, joka jää hieman värittömäksi on päähenkilö Senni. Lopulta en osaa sanoa, millainen ihminen hän oikeastaan on ja mitä haluaa. Toisaalta, päämäärätön elämässä harhailu vaikuttaa olevan Senniä määrittelevä luonteenpiirre. Lopulta hän väsyy siihen itsekin. Kirjassa on muuten myös täysin odottamaton mutta yllättävän kiinnostava päähenkilö: jokihelmisimpukka. Päähenkilön elämästä kiinnostuneet voivat seurata raakkujen elämää WWF:n raakkulivestä. Romaanin jälkeen niiden elämää pohjassa katsoo aivan uusin silmin. Hyvän kirjan tunnistaa esimerkiksi siitä, että se jää kiertämään ajatuksia silloinkin, kun kirjaa ei lue. Uskottavasti punotut päähenkilöt jäävät elämään mielikuvitukseen ja heitä pohtii kuin ystäviään. Margarita on juuri tällainen kirja. Romaanin loputtua se tekee mieli aloittaa uudelleen alusta kaikilla niillä tiedolla, joita lukijalle on pudoteltu matkan varrella.