Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Korona-aika näytti, että pelkästään etänä annettu digituki ei riitä ikäihmisille

Koronapandemian leviämisen estämiseksi viranomaiset antoivat määräyksiä ja suosituksia sekä rajoituksia, jotka koskivat myös ikäihmisille tarkoitettuja palveluita. Erityisesti yli 70-vuotiaita kehotettiin olemaan yhteydessä julkisiin ja muihin palveluihin asioittensa hoitamiseksi vain sähköisesti. Myös henkilökohtainen yhteydenpito muihin ihmisiin tuli korvata sähköisillä välineillä ilman fyysistä läsnäoloa. Korona-aikana ikäihmisten digipulmat vielä korostuivat erityisesti silloin, kun laitteisiin tuli vikoja ja vaikkapa nettiyhteys lakkasi toimimasta. Jotkut ikäihmiset olivat tosi pulassa ja ahdistus ja paniikki iski lujaa. Tietotekniikan käyttöä tukevaa vapaehtoisten järjestöjen lähiopastusta ja koulutusta ei voitu antaa samaan tapaan kuin normaalioloissa, lähiopastuksena. Vapaaehtoiset auttoivat etänä esimerkiksi puhelinpalveluna, mutta apu ei ollut läheskään riittävää, kun julkinen sektori, esimerkiksi kirjastot, olivat suljettuina, eikä edes asiakaskoneille päässyt, saati että olisi saanut opastusta tai tukea sieltä! Näytti siltä, että julkinen sektori olisi unohtanut ikäihmisten digituen koronatilanteessa lähes kokonaan. Vapaaehtoiset digitukijat pyrkivät antamaan etänä, lähinnä puhelinpalveluna, opastusta ikäihmisille korona-aikana. Tavanomaisiin pulmatilanteisiin osattiin antaa ratkaisuehdotuksia (kuten kuvien siirto kansioon tai älypuhelimen asetukset), mutta monesti tuli esiin myös tilanteita, jotka olisivat vaatineet lähiopastusta tai kotikäyntiä, kun puhelimitse ei aina voi saada selville laitteiden tai ohjelmistojen vikoja eikä löytää niihin ratkaisuja. Esimerkiksi nettiyhteyden palauttaminen puhelinneuvonnan kautta osoittautui erittäin vaikeaksi. Tämän seurauksena muun muassa pankkiasioiden hoito ja muu sähköinen yhteydenpito vaikeutui merkittävästi. Sosiaalibarometrin 2020 tulosten ja digituen etäpalvelusta saatujen käytännön kokemusten perusteella näyttää ilmeiseltä, että koronapandemian myötä käyttöön otetut uudet digitaaliset etäpalvelut eivät yksin riittäneet tukemaan asiakkaita. Osa asiakkaista olisi hyötynyt enemmän lähipalveluista. Etäpalvelujen käyttö aiheutti vaikeuksia, sillä joillakin asiakasryhmillä ei ollut riittäviä taloudellisia tai kielellisiä edellytyksiä, laitteita tai osaamista palvelujen käyttöön. Ongelmaisessa tilanteessa ei ole myöskään ollut usein voimavaroja opetella uutta toimintatapaa. Opimmeko tästä jotain? Miten autettaisiin ikäihmisiä poikkeustilanteissakin pärjäämään itsenäisesti? Mielestäni julkisen sektorin, kuten kuntien asiointipisteiden ja kirjastojen, velvollisuutensa olisi vastaavissa tilanteissa järjestää riittävä määrä lähitukea ja yhteiskäyttöisiä laitteita sähköistä asiointia varten ihmisille, joilla ei kotonaan ole mahdollisuutta asioitaan hoitaa tai muusta syystä eivät kykene itsenäisesti asioitaan hoitamaan. Tiedottaminen näistä palveluista olisi myös hoidettava asianmukaisesti.