Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Ajanviete Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Haukkuisitko ystävääsi laiskaksi tai lihavaksi? Itsemyötätunto on taito, jota voi harjoitella

Tarkkailet itseäsi peilistä, ja tietyssä kulmassa huomaat sen: ylimääräisen vatsamakkaran. Sätit itseäsi saman tien inhottavaksi ja päätät lopettaa kaiken pullan syönnin ikuisiksi ajoiksi etkä varmasti mene rannalle kesällä tässä kunnossa. Entä jos kyseessä olisi parhaan ystäväsi vartalo? Haukkuisitko häntä pullahiireksi vai sanoisitko, että hän on ihana juuri tuollaisena? Jokainen puhuu päänsä sisällä, halusi tai ei. Usein puhe itselle on ilkeämpää kuin kenellekään läheiselle. Itsemyötätunnosta on alettu puhua parin viime vuoden aikana. Kyse on siitä, että kohtelee itseään samanlaisena, arvokkaana ihmisenä kuin kaikkia muitakin. Myös itsellä on oikeus olla väsynyt, surullinen tai syödä kakunpala, ja itseä voisi ajatella samalla tavoin myötätuntoisesti kuin parasta ystäväänsä. "Näytätpä väsyneeltä, varattaisiinko sinulle hieronta tai kampaaja? Tänään mennään ajoissa nukkumaan." Saattaa kuulostaa typerältä, mutta sillä on oikeasti väliä, miten itsellemme puhumme. Aikuisena vastuu omasta hyvinvoinnista on vain itsellä. Välillä olisi toki mukavaa, jos joku käskisi syödä enemmän vihanneksia, mutta useimmiten näin ei tapahdu. Ainakaan sen ei pitäisi olla esimerkiksi puolison vastuulla. Sisäisen puheen lisäksi meidän kannattaisi hoitaa itseämme myös fyysisesti. Joskus luin netistä, kuinka joku kuvittelee sisälleen asumaan alienin, jonka tehtävä on pitää asuttamansa ihminen mahdollisimman terveenä. Asiaa voi ajatella myös näin: jos olisin oma vanhempani, koska laittaisin itseni nukkumaan? Nukkuminen ja syöminen ovat asioita, joiden pitäisi olla itsestään selviä ilman mielikuvitusleikkejä, mutta oikeasti suurella osalla aikuisia on niissä ongelmia. Suuri osa on saanut kotoa mallin, jossa ankaruus itseä kohtaan on elämän johtava asia. Aina voi olla parempi ja lepääminen tai lääkäriin meneminen on heikkoutta ja tyhjästä valittamista. Itsestä huolehtiminen on erityisen tärkeää, jos perheessä on lapsia tai nuoria. Me opimme esimerkin kautta. Etenkin naispuolisille ihmisille opetetaan edelleen pienestä pitäen, että muiden ihmisten etusijalle laittaminen on meidän tehtävämme. Jos äiti huolehtii lapsestaan mutta sättii itseään peilin edessä, venyy ylitöissä eikä mene kipeänä lääkäriin, lapsi oppii itsestään huolehtimisen sijaan sen, että muista täytyy huolehtia, mutta ei itsestä. Puhun kokemuksesta. Olen vuosien terapiassa pikku hiljaa oppinut asettamaan jonkinlaisia rajoja itselleni. On ollut käänteentekevää huomata, ettei ensisijainen tehtävä elämässäni ehkä olekaan muiden ihmisten miellyttäminen. Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.