Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Lainsäädäntö on jäänyt jälkeen kehityksestä – Silpputyöläisen ääni ei kuulu, sanoo Akavan puheenjohtajaksi pyrkivä Teikari

Koronakriisi muuttaa työelämää, joka on jo muutenkin murroksessa. Kaikilta työpaikoilta vaaditaan epävarmuuden sietämistä ja valmiutta muutokseen. Tämä asettaa haasteita niin johtamiselle kuin henkilöstön osaamisen kehittämiselle. Työelämän sääntelyn perustana on pitkään ollut ajatus kokopäiväisestä, pysyvästä työsuhteesta. Nykytodellisuus on huomattavasti moninaisempi: on itsensätyöllistäjiä, alustatyötä, silppu- ja pätkätyötä, nollatyösopimuksia ja lukuisia muita työn tekemisen tapoja. Nämä työn muodot koskevat kaikenlaisia ihmisiä koulutustaustasta riippumatta. Heidän asemansa työelämässä on haavoittuva, eikä heidän äänensä juuri kuulu työelämäkeskustelussa. Heidän tarpeensa eivät näy työmarkkinaneuvotteluissa, eikä kehityksessä jälkeen jäänyt lainsäädäntö luo riittävää turvaa. Työn hakeminen on yhä useammalle jatkuva olotila. Se vaatii henkilökohtaisen brändin rakentamista ja ylläpitämistä, työnhaun yhä uusien tapojen omaksumista sekä verkostojen ylläpitoa. Vaihtuvat työpaikat ja muuttuva maailma vaativat työntekijältä osaamisen päivittämistä. Monet vaihtavat alaa joko omasta tahdostaan tai pakon edessä. Jatkuvan oppimisen edellytykset on turvattava riippumatta ihmisen työmarkkina-asemasta ja varallisuudesta. Työllistymisen ja osaamisen kehittämisen tueksi tarvitaan yksilöllistä uraohjausta. Etätyö on koronakriisin takia yleistynyt merkittävästi, mutta töitä tehtiin matkoilla, kotona, virastoajan ulkopuolella sekä virtuaalisissa ympäristöissä jo aiemmin. On aikaista arvioida, tuleeko laajamittaisesta etätyöstä pysyvä käytäntö. Joka tapauksessa joustavan, ajasta ja paikasta riippumattoman työn pelisääntöihin tarvitaan selkeytystä. Tähän asti käytännöt ovat vaihdelleet työnantajasta tai jopa esihenkilöstä riippuen. Työntekijöiden moninaisuus on työyhteisölle etu. Menestyvällä ja hyvinvoivalla työpaikalla on eri sukupuolia edustavia, eri ikäisiä, eri taustoista tulevia osaajia. Tämä ei Suomessa toteudu, vaan työmarkkinat ovat poikkeuksellisen sukupuolittuneet. Samaan aikaan esimerkiksi vammaisten ja maahanmuuttajien on vaikea löytää töitä, vaikka koulutusta ja osaamista riittäisi. Kaavamaisen ajattelun purkaminen ja rakenteiden muuttaminen yhdenvertaisemmiksi on kannattava panostus sekä työelämälle että koko yhteiskunnalle. Kaikkien muutosten keskellä johtajalta ei odoteta autoritaarista käskyjen jakamista, vaan joustavuutta, keskustelemista, avoimuutta ja osaamisensa kehittämistä. Yhä useampi työntekijä johtaa itse itseään. Hyväksi johtajaksi ei synnytä, vaan tullaan opiskelemalla ja kokemusta keräämällä. Johtamisosaamiseen panostamisella parannetaan suomalaisten työpaikkojen hyvinvointia ja tuottavuutta - eli rakennetaan parempaa työelämää meille kaikille. Kirjoittaja on Yhteiskunta-alan korkeakoulutetu ry:n palvelujohtaja ja ehdolla Akavan puheenjohtajaksi.