Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Tampereella kasvanut tekstiilisuunnittelija Jaana Reinikainen löysi yllättävän uuden uran Etelä-Ranskasta – Näistä töistä hänet tunnetaan

Elämän suunta voi olla pienestä kiinni. Kuten hajuvesipullosta. – Kummisetäni Simo Simola Pispalasta oli ranskan kielen kääntäjä ja ranskalaisuuden harrastaja. Ihan pienenä tyttönä sain häneltä Eiffel-tornin muotoisen hajuvesipullon. Jo silloin mietin, että joku päivä kyllä menen tuohon kaupunkiin. Tampereen Viinikassa kasvanut Jaana Reinikainen säästi pullon aarteenaan – ja toteutti lopulta haaveensa moninkertaisesti. – En olisi kyllä koskaan osannut arvata, että päätyisin Ranskaan näin pitkäksi aikaa, Reinikainen sanoo. Hän on nyt asunut Ranskassa jo noin kolmekymmentä vuotta, ensin Pariisissa, sitten viimeiset parikymmentä vuotta Etelä-Ranskassa. Muutaman viime vuoden hän on työskennellyt Montpellierin kaupungin kansainvälisten asioiden yksikön palveluksessa. – Olen tehnyt siellä paljon kulttuuriin liittyviä töitä, mutta myös jonkin verran muotoiluun liittyviä projekteja. Tekstiilejä Finlaysonille Juuri muotoilijana Jaana Reinikainen itsekin parhaiten tunnetaan. Opiskeltuaan muotoilua ja tekstiilisuunnittelua Suomessa, Ruotsissa ja Italiassa hän jäi kokonaan ulkomaille, mutta teki pitkään freelancerina suunnittelutöitä myös suomalaisille yrityksille. – Suomessa tiedetään varmaan aika hyvin tamperelaiselle Finlaysonille suunnittelemiani lastenhuoneen tekstiilejä. – Hämäläisistä yhteistyökumppaneista puheen ollen, suunnittelin 2000-luvun alussa muun muassa tapetteja toijalalaiselle Sanduddille ja paperituotteita hämeenlinnalaiselle Huhtamäelle. Myös pälkäneläiselle Veikka-Neuleelle tein töitä Ranskasta käsin, Reinikainen kertoo. Nykyisissä töissä Montpellierin kaupungin palveluksessa ura on kuitenkin kääntynyt toiseen suuntaan. – Varsinaisia suunnittelutöitä en ole enää tehnyt noin neljään vuoteen. Siteet Tampereelle Kun suomalainen on asunut yli puolet elämästään Ranskassa, kansallinen identiteetti saattaa alkaa hämärtyä. Suomalainen vai ranskalainen? – Vähän molempia. Tai pidän itseäni enemmän suomalaisena kuin ranskalaisena, mutta ehkä olen ennen kaikkea eurooppalainen, Jaana Reinikainen miettii. Ranskalaiseen kulttuuriin luontevasti sujahtaneella Reinikaisella on yhä tiiviit siteet myös synnyinkaupunkiin Tampereelle. – Isäni ja veljeni asuvat edelleen Tampereella. Käyn siellä pari kertaa vuodessa tapaamassa heitä ja ystäviäni. Ne ovat aina mukavia vierailuita. Kunniakonsuli auttaa pulassa Jaana Reinikaisen suhdetta suomalaisiin on lujittanut noin puolentoista viime vuoden aikana toimiminen Suomen kunniakonsulina. – Ehdotus tuli Suomen suurlähetystöstä, koska täällä Montpellierissa ei ollut kunniakonsulaattia lainkaan. Aikani mietittyäni päätin ottaa kunnian vastaan. – Kunniakonsulin asema on täysin vapaaehtoista hommaa. Kaikilla meillä kunniakonsuleilla on varsinainen työmme konsulin aseman ohella, hän kertoo. Päätehtävinään kunniakonsulina Reinikainen pitää suomalaisten matkailijoiden ja yritysten auttamista ihan arkisissa asioissa sekä Suomi-kuvan vahvistamista. – Olen täällä Montpellierin alueella suomalaisten apuna ongelmatilanteissa. Olen auttanut esimerkiksi yhdessä vakavassa sairaustapauksessa tulkkina. Kunniakonsuleilla ei ole samanlaisia valtuuksia kuin varsinaisilla konsulaateilla tai suurlähetystöillä. – Ihmisten on kuitenkin hyvä tietää, että jos lähellä ei ole suurlähetystöä tai konsulaattia, kannattaa katsoa löytyisikö paikallista kunniakonsulia. He ovat voivat auttaa monissa asioissa ja ohjata eteenpäin. Mutta esimerkiksi passiasioita eivät Suomen kunniakonsulit hoida ainakaan Ranskassa, Reinikainen kertoo. Tiivis suomalaisyhteisö Tapasimme Jaana Reinikaisen kanssa heinäkuun lopulla Tampere Filharmonian Montpellierin kansainväliselle musiikkifestivaalille suuntautuneen konserttimatkan aikana. Kunniakonsulin velvollisuuksien parhaiden perinteiden mukaan hän oli paikalla tapaamassa tamperelaisia, jakamassa tietoa kaupungista ja järjestämässä yhteyksiä paikallisiin vaikuttajiin. Hän järjesti kohtaamisen myös Montpellierissa pitkään asuneen muusikko Pia Segerstamin kanssa. He ovat aikoinaan ystävystyneet yhteisten suomalaisten tuttujen kautta. Pia Segerstam on työskennellyt Montpellierin oopperaorkesterin soolosellistinä vuodesta 2003 lähtien. – Ranskaan tulin jo sitä ennen opiskelemaan Pariisin konservatorioon, kertoo tunnettujen musiikkisukujen jälkeläinen. Hänen isänsä on kapellimestari ja säveltäjä Leif Segerstam , äitinsä taas viulisti Hannele Segerstam (o.s. Angervo). Segerstam on juurtunut syvään Montpellieriin ranskalaisen säveltäjämiehensä Christophe Sirodeaun ja lastensa kanssa. Suomessa hän ehtii esiintyä harvakseltaan. – Olin viime vuonna soittamassa Benjamin Brittenin sellosinfoniaa samassa konsertissa, jossa esitettiin presidenttiparin pojalle omistettu Leifin sinfonia. Tämän vuoden keväällä olin mukana Leifin synttärikonsertissa, jossa soitin Antonin Dvorakin sellokonserton solistina. Ovat isä ja tytär tavanneet musiikin merkeissä Montpellierissakin, sillä hienon kansainvälisen kapellimestariuran tehnyt Leif Segerstam on käynyt aikoinaan johtamassa kahdesti Montpellierin orkesteria. – Ensimmäinen kerta oli ennen minun aikaani orkesterissa. Toinen kerta oli vuonna 2006, jolloin soitin samassa konsertissa mieheni sävellyksen. Kodikas kaupunki Molemmat naiset kehuvat Montpellierin rikasta kulttuuritarjontaa. Kaupunki tunnetaan oopperan ja musiikkifestivaalin lisäsi esimerkiksi kuvataiteesta. Kehuja saa myös kaupungin kodikkuus. – Tämä on mukava ja sopivan kokoinen kaupunki, vähän Tampereen tapainen, Jaana Reinikainen sanoo. – Kaupunki on riittävän pieni, jotta ympäristön ihmisiä oppii tuntemaan, Pia Segerstam lisää. Reinikaiselle ei silti taida olla Pariisin voittanutta. Rakkaus Eiffel-tornin kotiin onkin säilynyt särkymättömänä. – Pariisi on edelleen sydämeni paikka Ranskassa. Se on minulle vähän kuin Tampere Suomessa, hän huokaa.