Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Tampereen sähköpyöräkokeilu osui ja upposi – sähkö palautti pitkään kadoksissa olleen pyöräilyn riemun

Isäni oli pakkomielteinen kuntoilija. Päivän annos saattoi olla 40 kilometriä kävelyä tai 200 kilometriä pyöräilyä. Hän kiersi samoja kävelyreittejään ja vispasi pyörälenkkejään tuntikausia joka ikinen päivä. Tietenkin sama tapa oli yritettävä istuttaa myös seuraavaan sukupolveen. Ollessani ala-asteella oli aika hommata isompi pyörä. Uuden pyörän ostaminen sopi isälle, mutta yhdellä ehdolla. Lähtisin mukaan pyörälenkille 10 kertaa. Pikku-Mika polki sitten pienellä pyörällään 50 kilometrin lenkkejä. Traumoja ei jäänyt, ne sujuivat yllättävänkin helposti. Sain valita hyvän pyörän. Isä oli kovakuntoinen tyyppi. Kerran hän polki kaverinsa kanssa Pohjois-Suomesta Helsinkiin ja takaisin 6 vuorokaudessa. 800 kilometriä ajettuaan kaksikko oli käynyt eduskuntatalossa ja kääntynyt takaisin. Kun isä kuoli toistakymmentä vuotta sitten, me neljä lasta päätimme kunnioittaa hänen muistoaan polkemalla saman matkan yhteen suuntaan. Parin kuukauden treenin jälkeen nousimme eduskuntatalon pihassa pyörien selkään ja matkasimme kohti pohjoista vähän pienempiä teitä reilun 900 kilometrin matkan. Viikon pyöräilyreissu vei kaiken innon polkemiseen. Ranteet ja kyynärpäät olivat reissun päälle kuukauden kipeinä. Sen jälkeen olen polkenut lähinnä muutaman kilometrin pätkiä. Kiitos Tampereen kaupungin, olen tänä kesänä polkenut eniten sitten tuon pyöräreissukesän. Olen yksi niistä onnellisista, jotka onnistuivat saamaan lainaksi sähköpyörän ensimmäistä kertaa toteutettavassa fillarilainauskokeilussa. Saatuani lainapyörän vispasin ympäri Tamperetta ja lähikuntia jopa useita kertoja päivässä. Vaikka olen aamu-uninen, vapaapäivänä heräsin aikaisin, täytin vesipullon ja lähdin tien päälle. Sähkön avustamana poljin Pyhäjärven rantoja myötäillen Pirkkalan kautta Nokialle ja väänsin kammottavaa Lukonmäkeä helposti ylös ilman seisomaan nousemista. Pyöräilin viikon aikana enemmän kuin edellisinä kesinä yhteensä. Koska pyörä oli maastokelpoinen, tietenkin väänsin sillä Kaupin metsissä ja kallioilla sellaisiin paikkoihin, että ilman sähköä en olisi edes yrittänyt. Niin, eihän sähköpyöräilystä tietenkään ole hyötyä, koska pyörä tekee kaiken työn. Ei muuten tee. Pyörä kannustaa tekemään pidempiä reissuja kovemmalla vauhdilla, mutta polkeminen on tehtävä itse. Yläkropalle sähköpyöräily maastossa voi olla jopa tavallisella pyörällä ajamista raskaampaa, koska sähköpyörä painaa normivempainta enemmän. Olen fillarilainauskokeilun mallitapaus. Ihastuin sen verran sähköavusteiseen pyöräilyyn, että harkitsen sähköpyörän hankkimista. Muutama ylimääräinen pyöräilytunti viikoittain tuskin olisi haitaksi. Mutta poikiani en pakota 50 kilometrin lenkeille. En ainakaan ilman sähköä. Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.