Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Kanervista karkkisateeseen käy tuttu vuoden kierto

Joka vuosi, kun kaupat täyttyvät ulos laitettavista kanervista, hymyilen tyytyväisenä. Nuo syyssomisteet ovat merkki siitä, että vuoden pyörä pyörii minulle tuttuun malliin. Syys- ja lokakuun vaihteessa täällä pimenevässä pohjoisessa laitetaan parvekelaatikoihin, pihoille ja haudoille liiloja, kuivuutta kestäviä kukkasia. Marraskuun puolella ikkunoihin lisätään kirkkaat jouluvaloketjut. Olin kauan sitten kurssilla, jonka yksi tehtävä on jäänyt mieleeni. Osallistujien piti keksiä kuva, jolla kertoisimme ilman sanoja, että elokuvan tapahtuvat sijoittuvat joulun välipäiville. En muista enää, kuka vastauksen antoi, mutta rutattuja joululahjapapereita pursuava taloyhtiön roskis ilmentää kyllä tismalleen, missä kohtaa kalenteria mennään. Toinen vaihtoehto olisi voinut olla lasitetun parvekkeen pöydälle nostetut, foliolla peitetty rosollikulho ja puoliksi syöty kinkku. Kun jututan kasvatusalan asiantuntijoita, usein nousee esiin tuttujen rutiinien arvo. Toistuvat asiat auttavat lapsia hahmottamaan arkea. Kriisissä yksikin turvallinen rutiini voi kantaa eteenpäin. Sama toimii myös meille aikuisille. Kun syksy etenee, vuotta rytmittävät pyhäinpäivän hautausmaakynttilät, valokuvista tehdyt joulukorttitilaukset ja itsenäisyyspäivänä leivottu piparkakkutaikina. Joulun jälkeinen kevät alkaa tiukoilla ostoslistoilla, kunto- ja talouskurilla. Sitten saapuvat jo runebergintorttukahvit, laskiaispullat, ystäväpäiväbrunssi, penkkariajelun karkkisade, trullien vierailu ja kodin ensimmäiset tulppaanikimput. Kesä tarvitsee alkaakseen lakkiaiskierroksen, oikean saunavihdan ja iltamyöhän muurinpohjaletut. Ja kun vuosi taas kaartuu syksyksi, se merkitsee viinimarjapiirakkaa, villasukkalankojen ostoa ja yllätys, yllätys, vähän kanervia parvekelaatikkoihin. Meistä jokaisella on toki erilainen tärkeiden toistojen listamme. Samassa maassa on rinnakkain valtava määrä tapoja elää. Yhden välttämättömyys ei ole toisella edes mielessä. Monta vanhaa ilonaihetta on nyt myös ollut pakko hylätä tai siirtää tulevaan. Onneksi jo parilla toistolla voi myös luoda uuden ajan perinteen esimerkiksi lähinaapurin kanssa. Voisiko omien eväiden turvavälikahveista pihalla tulla uusi etätyöläisten arkea ilostuttava toisinto? Millaisia ovat omat tuttuutta luovat arkirituaalisi? Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.