Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Kun virus teki kosketuksesta epäilyttävää, muutuin optimistista epäilijäksi – sitten yksi kutsukortti valoi minuun uutta uskoa

Miten korona-aikana onnitellaan hääparia? Tätä olen miettinyt paljon. Jos virusta ei olisi, nappaisin parin tietenkin tiukkaan rutistukseen. Itkisin varmasti myös onnesta. Nyt tämä kohtaus tuntuu kuitenkin väärältä. Miten onnitella ystäviä yhdestä maailman kauneimmista asioista aikana, jolloin toisen ihmisen koskettaminen on pahasta? Pitäisikö kätellä? Sekin kuulostaa riskiltä. Pitäisikö kopauttaa kyynärpäitä yhteen tai kumartaa? Nämä vaihtoehdot kuulostavat vain vaivaannuttavilta. Onko tyydyttävä onnittelumaljan kohottamiseen? Koronavirus on nostanut minussa esiin piirteitä, joita en itsessäni haluaisi nähdä. Olen siinä mielessä optimisti, että uskon valtaosan ihmisistä haluavan muille vain hyvää. Virus on kuitenkin tehnyt minusta epäilijän. Jos kassajonossa taakseni tuleva astuu liian lähelle, tekisi mieli ottaa askel kauemmaksi. Linja-autossa häiritsee, jos joku istuu viereiselle penkille. Jos kanssamatkustaja vielä aivastaa, mielessä käy nopeasti ajatus siitä, että tässäkö tämä nyt oli. Jotenkin täysin luonnollisesta asiasta, läheisyydestä ja kosketuksesta, on tullut epäilyttävää. Tuntuu hölmöltä että, kun myyjä kaupassa ojentaa maksupäätettä ja sormemme vahingossa koskettavat, pyydämme molemmat anteeksi. En pidä tästä maailmasta, jossa kosketus on pannassa. Kaipaan ihmisten lähelle. Haluan onnitella ja lohduttaa halauksella. Haluan kannustaa taputtamatta olalle ja istua ihan viereen kuuntelemaan. Haluan olla epäilijän sijaan taas optimisti. Vielä juhannuksen jälkeen tuntui, että tämä muutos olisi jo likellä. Maskikeskustelu ja nousevat tartuntakäyrät ovat kuitenkin sysänneen muutosta jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Eniten huolettaa se, jos entinen ei palaa koskaan. Kun perjantaina kirjoitan tätä tekstiä, en vieläkään tiedä, miten onnitella minulle tärkeää hääparia. Juhlat olivat lauantaina. Toivon, että osaisin ennustaa tulevan. Katson vieressäni olevaa kutsukorttia. Se on kaunis. Jos tällaisessa maailman myllerryksessä kaksi ihmistä uskaltaa sanoa toisilleen tahdon, ei virus ole tainnut vielä nujertanut kaikkia optimisteja. Se on hyvä. Tuntuu, että kosketuksen täyttämä maailma olisi taas hetken lähempänä. Ja vihdoin kaikki on hyvin. Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.