Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Ministeri Krista Mikkosta surettaa metsien kohtalo – ”Ei tarvitse kovin pitkään kävellä, kun sen huomaa”

Jos osaa katsoa, on luonto läsnä Esplanadinpuistossakin. Maata hellii keltaisena hehkuva lehtimatto, ja suuret puistopuut kiemurtelevat taivaaseen korkealla liikenteen yllä. Vaikka marraskuu vaanii jo nurkan takana, näkyy ja kuuluu vielä lokkejakin. Tämän lähemmäs luontoa ilmasto- ja ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr.) ei arkena juuri pääsekään. Työviikko keskittyy ympäristöministeriön ja eduskuntatalon välille, mutta viikonlopuiksi hän pyrkii pääsemään kotiin Joensuuhun tai mökille. Luonto vetää vapaa-aikana muun muassa sienimetsään. Sieltä löytyy myös vastaus kysymykseen siitä, mikä luonnon monimuotoisuuskadossa on tuntunut henkilökohtaisella tasolla pahimmalta. Muutos näkyy luonnossa Aihe saa tosin biologi ja ministeri Mikkosen hetkeksi hiljaiseksi. – Kyllä se on metsissä tapahtunut muutos, varsinkin luonnontilaisten metsien väheneminen ja metsäluonnon muuttuminen laajemminkin, hän sanoo lopulta. Ministerin mielestä monimuotoisuuden hupeneminen ei tule ilmi vain tutkimuksissa, vaan alkaa yhä selvemmin näkyä luonnonkulkijallekin. – Ei tarvitse kovin pitkään kävellä, kun sen huomaa. Metsäasioista Mikkonen on lyhyen ministerikautensa aikana saanut myös kritiikkiä. Kesällä hän suututti keskustalaiset sanomalla, ettei Suomessa riitä puuta kaikkiin sellutehdashankkeisiin. Lokakuussa ministeri pohti metsäteollisuuden tuottavan Suomessa liikaa lyhytikäistä bulkkia, kuten pehmopaperia. Tämä sai teollisuuden varpailleen. Elonkirjo huomioon metsätaloudessa Tosiasiat puhuvat silti puolestaan. Vaikka puukuutioita kasvaa enemmän kuin vuosikymmeniin, elää joka kolmas Suomen uhanalainen laji metsissä. Elonkirjon kurimusta yritetään hillitä laajalla, erityisesti elinympäristöjen ennallistamiseen ja hoitoon keskittyvällä Helmi-ohjelmalla, johon hallitus esittää 42 miljoonaa euroa pelkästään ensi vuonna. Lisäksi Metso-ohjelma on tarkoitus rahoittaa valmiiksi. Mikkosen mukaan tämäkään ei riitä, ei varsinkaan metsissä. – On mietittävä yhä enemmän sitä, miten monimuotoisuus saadaan huomioitua myös talousmetsien käsittelyssä. Tutkijat ovat viime vuosina korostaneet myös ilmastonmuutoksen ja monimuotoisuuskadon yhteyttä. Mikkonen itse kutsuu näitä saman kolikon eri puoliksi. – Molemmissa ongelma lähtee ylikuluttamisesta. Hallitus kiistelee sisällään Eduskunnassa erityisesti perussuomalaisten näkemys ilmastoasioissa on kaukana vihreistä. Voimakkain kritiikki ympäristöpuolella tuntuu silti tällä hetkellä tulevan hallituksen sisältä. – Tai ainakin se saa eniten näkyvyyttä mediassa, Mikkonen pohtii. Samalla hän myöntää, että hallituspuolueiden keskinäinen kiistely on tilanteena erilainen kuin opposition piikittely. Keskustassa vihreiden ilmastolinjauksia on kutsuttu vouhotukseksi, ja voimakasta erimielisyyttä on niin vesivoiman lisärakentamisesta kuin liharuuastakin. Osa kritiikistä osuu suoraan Mikkoseen. Viimeksi viime viikolla keskustan eduskuntaryhmä ilmoitti vastustavansa hänen esitystään sähköautojen lataustolppien rakentamisvelvoitteesta ja vaati asiaa heti uuteen valmisteluun. Keskustan liike yllätti. – En tiedä, miten edellinen hallitus toimi, mutta meillä lähtökohta on, että lausuntokierrokset ovat aitoja lausuntokierroksia: halutaan kuulla palaute ja tarvittaessa tehdään korjauksia. "Tuottajat ovat toimineet ohjauksen ehdoilla" Ministeri itse on jättäytynyt kommentoimasta monia hallituksen sisäisiä kiistoja julkisuudessa. Ajoittain hän on vaikuttanut enemmän virkamieheltä kuin poliitikolta, mikä johtunee halusta keskittyä asioihin. Tämä koskee myös tulikuumaa lihansyöntikeskustelua. Siinä on Mikkosen mielestä keskitytty liikaa yksittäisiin asioihin kokonaisuuden sijaan. – Harmittaa, että keskustelu on heti muuttunut tällaiseksi.. Hän huomauttaa, että lihankulutusta pitää vähentää ilmastosyiden ohella terveyssyistä. Kasvisruuan lisääminen on mukana myös hallitusohjelmassa, Tuottajien syyllistäminen ei Mikkosen mielestä ole kuitenkaan oikein. – He ovat toimineet Suomen ja EU:n maatalouspolitiikan ohjauksen ehdoilla. Pitäisi yhdessä miettiä, miten tuottajia tuetaan muutoksessa. Lihankulutuksen vähentämisen rinnalla pitäisi Mikkosen mukaan keskittyä siihen, että toimintaan jäävä tuotanto olisi mahdollisimman eettistä ja huomioisi myös luonnon monimuotoisuuden. Siksi hän näkisi mielellään esimerkiksi lisää luonnonlaitumien hyödyntämistä. Samalla Mikkonen puolustaa sekä kuluttajien että yritysten oikeutta omiin valintoihin. Moni ilmastoahdistunut kaipaa konkreettisia tekoja omaan elämäänsä, ja ruokailutottumukset ovat ministerin mielestä sellaisia. – Jos joku valitsee ryhtyvänsä vegaaniksi tai haluaa vähentää lihankulutusta, se on ilmastoteko josta voi kiittää, ei moittia. Ilmastopäätöksissä riittää töitä Ilmastotyö koskee kaikkia yhteiskunnan aloja, ja siksi sitä tehdään eri ministeriöissä. Ilmastoministerinä Mikkonen koordinoi kuitenkin kokonaisuutta. Hallitus on ilmoittanut haluavansa välttää edellisen hallituksen virheitä. Siksi se aikoo hyödyntää tieteellistä tutkimusta lainvalmistelussa aiempaa paremmin. Suomen ilmastopaneelin rahoitusta ollaan tämän vuoksi nostamassa yli kaksinkertaiseksi mikä mahdollistaa sille aiempaa perusteellisempien selvitysten tekemisen. Tähänkin asti tutkimus on Mikkosen mukaan otettu vakavasti. – Esimerkiksi hallituksen hiilineutraalisuustavoitteen vuosi 2035 tulee siitä, että paneelin näkemyksen mukaan se on mahdollinen. Se vaatii kuitenkin paljon töitä. Jo ensi vuonna on edessä monia vaikeita päätöksiä ilmastolaista turpeen verokohteluun ja liikenteen päästövähennyksiin. Ne eivät todennäköisesti tule ainakaan helpottamaan hallitusyhteistyötä. Ilmastoministeri painottaa, että hiilineutraalisuustavoite on hallituksen yhteinen. – Jos on yhdessä sitouduttu johonkin, niin se ei toteudu itsestään. Pitää tehdä myös käytännön toimia. Se on hyvä kaikkien muistaa.