Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Jeppe juo, mutta miksi kukaan ei kysy vallasta? – TTT:n Jeppe Niilonpoika on aikamoinen sekamelska

Tampereen Työväen Teatterin Jeppe Niilonpoika on aikamoinen sekamelska. Lauantaina ensi-iltaan tullut esitys on erittäin sympaattinen ja korkeasti kunnianhimoinen yritys siirtää Ludvig Holbergin yli 250 vuotta sitten kirjoittama komedia Tanskasta Tampereelle ja tähän päivään. Näytelmän suomentanut, sovittanut ja ohjannut Akse Pettersson , 36, onnistuu monessa asiassa mainiosti. Jokin jää kuitenkin hiertämään sillä tavalla, ettei esityksen jälkeen tee mieli heittää kärrynpyöriä ja roiskia tähtiä. Pitää miettiä. Siksi en rupea kirjoittamaan kritiikkiä suoralta kädeltä, vaan otan lasin valkoviiniä, painan pään pielukseen ja toivon Jepen tavoin unelta apua. Jospa herään aamulla Jukka Kajavana tai Anu Ala-Korpelana ja pystyn viileän analyyttisesti mutta syvällisen näkemyksellisesti kertomaan, mistä esityksessä oikein on kysymys. Raikas, rohkea alku Turha toivo. Olen herätessä sama säälittävä Matti Pentinpoika, joka meni nukkumaan. Ei auta muu kuin ruveta parsimaan ajatuksen riekaleista kritiikkiä ja toivoa parasta. Esityksen alku on lupaava: raikas, arvaamaton, suora, rohkea. Jeppe on Ruotsin-laivalla, missäs muuallakaan. Hän on menossa diskoon, mutta eksyy väärälle kannelle, joutuu pissahätänsä takia vaikeuksiin vartijan kanssa, mutta selviää pälkähästä maradonakiepautuksen ansiosta. Mainio Jeppe Jeppeä esittävä Joonas Heikkinen on tamperelaiskatsojille tuiki outo mies. Yleisö kuunteleekin ensimmäistä monologia varautuneena, etukenossa, parasta toivoen, mutta pahinta peläten. Heikkinen vaistoaa sen, on vähän kireä ja hätäinen. Mutta kun yleisö huomaa, että mies osaa asiansa, se rentoutuu, samoin Heikkinen. Siitä lähtien hän onkin mainio Jeppe, milloin äärimmäisen ärsyttävä, milloin kaikkien sydämet valloittava. Kiven suosikki Laivasta siirrytään suoraan Holbergin tekstiin ja Jepen kotiin, jossa vaimo Nilla häntä kurmottaa. Näin edetään läpi näytelmän, Petterssonin ja Holbergin tekstiä lomittaen. Se kelpaa. Pettersson osaa kirjoittaa, eikä Holbergkaan ollut kehnompi kynämies. Aleksis Kiven kirjahyllyssä oli vain kolmen mestarin kirjoja. He olivat Shakespeare , Cervantes ja Holberg . Jeppe Niilonpoikaa esitettiin suomeksi (!) jo vuonna 1865, kun ylioppilaat toivat sen näyttämölle Helsingissä. Aleksis Kivi saattoi hyvinkin istua katsomossa. Kotibileet koettelevat No hyvä. Tampereen esityksessäkin Jeppe lähtee ostamaan kaupungista saippuaa, harhautuu kapakkaan, tuhlaa killinkinsä, tulee humalaan – ja eksyy taas tähän päivään ja kotibileisiin. Kohtaus on uuvuttavan pitkä ja meluisa, muut joraavat, Jeppe juoksentelee munasillaan näyttämöllä ja katsojat vilkuilevat jo toisiaan. Tätäkö tämä onkin? Ei sentään. Viime hetkellä näyttämölle saapuvat paroni ja hänen sihteerinsä eli Auvo Vihro ja Jyrki Mänttär i. Hymy nousee katsojan huulille, kohta hän uskaltaa jo nauraakin. Onhan tämä sittenkin oikeaa teatteria. Ja tässä kohtaa pitää muistaa kehua myös musiikkia: sähkökitara tuo esitykseen rytmiä ja lepoa, kauneuden ja hiljaisuuden kaipuuta kaiken hälyn keskelle. Äiti ja tytär Toisen näytöksen alkuun Pettersson on kirjoittanut nerokkaan kohtauksen: Nilla valmistautuu häihinsä. Nillaa esittävän Anne-Mari Alaspään ja hänen äitinsä ( Kaisa Sarkkinen ) keskustelu on niin osuvaa, että huomaan ensimmäisen kerran itsekin hymyileväni, melkein nauravani. Se on aika vähän, onhan kyseessä sentään komedia. Hymyttömyyteni saattaa johtua siitä, etten oikein osaa nauraa viinan juomiselle. Olen kotoisin Kotkasta, jossa viinaan kuolee enemmän ihmisiä kuin missään muualla Suomessa. Kahdesti hirttäytynyt Haluatteko kuulla, miten enoni Pertti kuoli? Ette halua, kerron silti. Hän hirttäytyi. Kahdesti. Kun eno löydettiin roikkumassa kotkalaisen yksiön katosta, hänen päässään oli outoja ruhjeita. Syy selvisi, kun asuntoa tutkittiin. Katossa oli hirttokoukun vieressä lohkeama. Koukku oli ensimmäisellä yrityksellä irronnut. Mutta eno oli päättäväinen mies ja yritti uudestaan. Myös Jeppe päätyy hirteen, mutta elävänä. Hänen puheensa yleisölle omista korkeuksistaan on komeaa kuunneltavaa, ikävä vain, että musiikki peittää sitä vähän alleen. Mutta näin se päättyy; Mä haluun, että jokainen teistä tietää, että te – ootte tehnyt tästä maagisen illan! Me yhdessä! Mä oon täynnä rakkautta! Mä rakastan teitä! Mikä mättää Ivaahan se on. Ja alan ymmärtää, mikä esityksessä mättää. Se ei pääse siihen, mitä lupaa, mitä kohdin on menossa – siis vallan pohtimiseen. No, Trump , Putin ja Kim Jong-un käväisevät lavalla vilkuttamassa, mutta vierailu on lähes lapsellinen. Siitä on esityksen lupaama kohtuuttomuus kaukana, viittaus on lähinnä puolivillainen. Iänikuisten ja mukavan etäisten diktaattorien lisäksi jonkun soisi nostavan esiin myös suomalaisten vallanpitävien kasvoja. Viime vuosikymmenellä meillä on päätetty kymmenen miljardin hävittäjäkaupoista, hakattu surutta metsät, tuhottu etelän suot, tehty vanhusten hoidosta bisnestä, kuritettu koulutusta, muutettu Tampereen yliopisto elinkeinoelämän elvistelyn ja mielistelyn areenaksi... Missä on se valta? Tästä vallankäytöstä ei Tampereen teattereissa puhuta. "Nuori sukupolvi" on nyt tehnyt TTT:n suurelle näyttämölle kaksi esitystä, Juhannustanssit ja Jeppe Niilonpojan . Molemmat tutkivat vain itseään, omaa napaansa, omaa hyväänsä. Jos kritiikkiä on, sen kärki ei osoita yhteiskuntaan, vaan seinien sisälle. Ja mikä suppeinta ja surkeinta: yleisöön. Te teette vääriä valintoja, pidätte vääristä näytelmistä, olette tyhmiä, jälkeenjääneitä. Teidät pitää vaihtaa, päättäjät jatkakoon vallankäyttöä ihan vapaasti. Kunhan vain valtionosuuksia riittää. Meille. P.S. Tampereen taivaalla jatkuu alkavalla viikolla valtaapitävien mahtinäytös: nyt saapuvat Saab JAS 39 Gripen -hävittäjät todistamaan, miten hyvin osaavat tuhota vihollisia ja ilmastoa. ☆☆☆☆Ohjaus, suomennos ja sovitus Akse Pettersson, lavastussuunnittelu Antti Mattila, äänisuunnittelu Antti Puumalainen, musiikki Lauri Schreck, valosuunnittelu Juha Haapasalo, pukusuunnittelu Sanna Levo, fyysisen ilmaisun valmennus Marc Gassot, Kampausten ja maskien suunnittelu Pepina Granholm. Ensi-ilta TTT:n suurella näyttämöllä 25.1.2020.