Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Äiti lataa akkunsa luonnossa, tytär elpyy kahvilassa

Miten sinä palaudut parhaiten? Itse olen tyypillinen suomalainen, jonka mieli elpyy ja stressi hälvenee luonnossa liikkumalla. Kun haluan nauttia vapaasta, suuntaan lempimaisemiini metsän siimekseen tai luonnonvesien rannoille joko jalan, suksilla tai pyörällä. Elämys on kokonaisvaltainen. Saan hengittää syvään raikasta ilmaa, ihailla kauniita maisemia ja tuntea liikkumisen iloa. Kuntoilu on olennainen osa kokonaisuutta, mutta siitä puuttuu kaikenlainen suorittaminen – korkeintaan mittaan käveltyjä kilometrejä. Nyökkäilen hyväksyvästi tutkimustuloksille, joissa todistetaan luonnon hyväätekeviä vaikutuksia. Astellessani metsäpoluilla voin melkein tuntea, miten verenpaine laskee, mieliala kohenee ja kolotukset kaikkoavat. Kun kipuan harjun laelle ja katson avaraa maisemaa, ajatukset kirkastuvat ja mieli seestyy. Lenkin aikana tankkaan luonnosta energiaa ja elinvoimaa. Liikunta ja ulkoilma takaavat myös syvän ja hyvän yöunen. Nämä halvat huvit ovat nousseet arvoon arvaamattomaan näin korona-aikana, kun kuntosalit on suljettu ja ohjatut harrastukset peruttu. Luonto ei kuitenkaan ole kaikille hyvinvoinnin lähde. Anu Besson havaitsi väitöstutkimuksessaan, että luonto voidaan kokea myös ahdistuksen aiheuttajana. Osalle ihmisistä shoppailu kaupungin ostoskaduilla ja latten siemailu kahvilassa voi olla rentouttavampaa kuin metsässä samoilu. Kaupungit ovat myös jakamisen, sosiaalisuuden ja yhteisen kokemisen paikkoja. Virkistyksen sijaan luonto voidaan kokea myös stressin ja jopa pelon lähteenä. Elvyttävät vaikutukset riippuvat enemmän kokijan omista mieltymyksistä kuin siitä, onko kyseessä luonto vai kaupunki. Bessonin havainnot tuntuvat pätevän hyvin myös omiin tyttäriini. Nuoret aikuiset kuluttavat mieluiten aikaansa kaupunkiympäristössä ja inhoavat sellaisia luontoelämään olennaisesti kuuluvia piirteitä, kuten huusseja ja hyttysiä. Metsässä kulkemista varjostaa pelko eksymisestä – käärmeistä, susista ja karhuista nyt puhumattakaan. Uskallan silti toivoa, että luontoa kohtaan koettu vastenmielisyys kuuluu vain nuoruuteen ja mieli muuttuu myöhemmin. Kokemus on jo osoittanut, että mökkilomat ja veneily alkavat taas kiinnostaa, kun ikää tulee lisää ja elämä vakiintuu. Olen vakuutellut itselleni, että myös lapsuuden sieniretket ja luontovaellukset kantavat vielä hedelmää.