Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Jukola 2019 Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Päihderiippuvaista ei pelasteta kilpailutuksilla

Vakavat mielenterveyden ongelmat sekä päihderiippuvuus voivat merkittävästi rajoittaa ihmisen arkea, elämänhallintaa ja osallisuutta. Kuitenkin juuri mielenterveyden ongelmiin ja päihderiippuvuuteen avun saaminen on usein kiven takana. Apua voi olla vaikea saada, ja jos sitä saa, jää se riittämättömäksi. Vakavasti päihderiippuvaiselle ei riitä viikon tai kahden mittainen katkaisuhoito. Mielenterveyden ongelmista kärsivä voi tarvita toipumiseen ja kuntoutumiseen vuosia. Mielenterveysongelmista kärsivillä ei suinkaan aina ole päihdeongelmia, mutta päihdeongelman takaa löytyy usein myös mielen kipukohtia. Uusliberalistinen talousajattelu on rantautunut myös julkishallintoon ja hyvinvointipalveluihin. Hinnalla kilpailemisen logiikka heikentää palveluiden laatua ja riittävyyttä. Näin ei käy aina, myös hyviä palveluita on, mutta liian usein apua tarvitseva ihminen jää systeemien jalkoihin. Niin käy helpommin suurten monikansallisten yritysten hoivapalveluissa. Tutkija Markku Salon tuoreessa kirjassa Hullut mielenterveysmarkkinat todetaan osuvasti, että ” säästämiseen sitoutuneessa julkishallinnossa taloudellinen ja toiminnallinen tuloksellisuus on sotkettu toisiinsa. Liikkeelle on lähdetty kustannusten säästämisestä toiminnallisen tuloksellisuuden kustannuksella. Päinvastaisesti, investoimalla toiminnan tuloksellisuuteen saataisiin aikaan todellisia kustannussäästöjä”. ”Palveluiden lähtökohtina eivät saa olla voiton tavoittelu eivätkä kustannussäästöt.” Palveluiden lähtökohtina eivät saa olla voiton tavoittelu ja kustannussäästöt. Säästöt tulevat vaikuttavan, asiakkaiden elämänlaatua parantavan toiminnan seurauksena. Valtaosa mielenterveys- ja päihdepalveluiden asumispalveluista ostetaan ulkopuolisilta palveluntuottajilta kilpailutuksella. Palveluita , joilla on tarkoitus auttaa hädässä olevia ihmisiä, ei pitäisi kilpailuttaa. Muun muassa vammaisten asumispalveluiden sekä lastensuojelun kilpailutuksesta on keskusteltu paljon. Järjestelmän pitäisi olla palveluntuottajien kannalta oikeudenmukaisempi. Eihän ole mielekästä, että pienehkö kolmannen sektorin yritys kilpailee samalla viivalla monikansallisen jättiyrityksen kanssa. Markku Salo ehdottaa kirjassaan, että erikokoisille yrityksille olisi omat kategoriansa ja ettei yhdenkään ryhmän markkinaosuus ylittäisi 33 prosenttia millään sote-alueella. Hän ehdottaa useita muitakin parannuksia, kuten vertaistukitoiminnan aseman ja asumisyksiköiden profiloinnin parantamista sekä palveluntuottajien yhteistoiminnan kehittämistä. Olen samaa mieltä. Näillä ihmisen elämän kannalta haavoittuvilla alueilla ei tarvita kilpailua vaan yhteistoimintaa. Tämän tulisi olla lähtökohtana niin tulevassa hallitusohjelmassa kuin kuntien päätöksenteossa.