Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Nobel-voittaja Peter Handken taustalla kytee skandaali: ”Saako suuri kirjailija erehtyä? Saako hän olla suorastaan hullu?”

Saako suuri kirjailija erehtyä? Saako hän olla suorastaan hullu? Näitä kysymyksiä on veivattu edestakaisin liki kahden kuukauden ajan saksankielisissä tiedotusvälineissä. Moraalisen ja poliittisen kuohun nostattaja on saksalaisen nykykirjallisuuden kirkkaimpiin tähtiin kuuluva itävaltalainen kirjailija Peter Handke (s.1943). Asiantuntijalautakunta nimesi hänet toukokuussa arvostetun Heinrich Heine -palkinnon saajaksi. 50 000 euron suuruisen palkinnon myöntää Heinen (1797–1856) kaupunki Düsseldorf. Kun Handken palkintouutinen tuli julki, Düsseldorfin kaupunginvaltuuston enemmistön muodostavat vihreät, sosialidemokraatit ja vapaat demokraatit hyökkäsivät Handkea ja palkintolautakuntaa vastaan. Syttyi ilmiriita, joka johti lopulta siihen, ettei Handkelle myönnetäkään palkintoa. Jos asioissa tapahtuisi vielä käänne, Handke on kieltäytynyt ottamasta vastaan palkintoa. Milosevicin haamu varjostaa Handkea Poliitikot perustelevat puuttumistaan asiaan sillä, että Handke on julkisesti puolustanut Serbian edesmennyttä diktaattoria Slobodan Miloseviciä ja hänen hallitustaan. Erittäin raskauttavaksi teoksi nostettiin hänen osallistumisensa Milosevicin hautajaisiin, joissa hän piti myös puheen. Tapaus Handke ei ole mikä tahansa kirjallinen kiista, jossa poliitikot ja kulttuuriväki ottavat mittaa toisistaan. Se on paljon syvempi ja vaikutuksiltaan kauaskantoisempi konflikti, jossa joudutaan mittamaan sananvapauden rajat ja sensuurin elinvoimaisuus nyky-Saksassa. Tiedotusvälineet, nettikeskustelijat, poliitikot ja vaikutusvaltaiset kulttuuripersoonat, yhtenä heistä Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut Günter Grass , ovat osallistuneet innokkaasti väittelyyn niin Handken persoonasta kuin palkintoraadin ja Düsseldorfin poliitikkojenkin päätöksistä. Näkemykset menevät ristiin. Nobelisti Elfriede Jelinek paheksuu syvästi Handken saamaa kohtelua ja syyttää Düsseldorfin kaupunkia sensuurista. Kun Grass on ehdottomasti Handken puolelle, jyrähtää maineikas kirjallisuuskriitikko Marcel Reich-Ranicki , että Handken palkitseminen olisi halventava loukkaus runoilija Henrich Heinea kohtaan. Peter Handken vastoinkäymiset jatkuivat, kun Comedie Francaisen johtaja Marcel Bozonnet perui hänen näytelmänsä esittämisen. Grass ei luota poliitikoihin Kiinnostavimmat argumentit tapaus Handkesta löytyvät Günter Grassilta, jota Christof Siemens haastatteli Die Zeitissa 14. kesäkuuta. Grass epäilee Düsseldorfin kaupunginvaltuuston pätevyyttä arvioida palkintolautakunnan päätöstä. Vaikka hän ei jaakaan Handken ajatuksia Milosevicista, hän syyttää Euroopan valtioita siitä, etteivät ne puuttuneet entisen Jugoslavian hajoamisprosessin aiheuttamiin kauheuksiin ja että ne tunnustivat liian hätäisesti Slovenian ja Kroatian. Näitä virheitä vasten ovat Handken ajatukset hänestä hyttysen surinaa. Grass muistuttaa, että koko uransa ajan Handke on kulkenut vastavirtaan eikä hän ole ainoa kirjailija, joka astellut diktaattoreiden rinnalla. Samaan syntiin ovat syyllistyneet niin Martin Heidegger , Gottfried Benn , Bertolt Brecht kuin monet muutkin. Siemens epäilee, että Saksan mielipideilmastoa hallitsevat jonkinlainen moraalinen valtavirta ja poliittisen korrektiuden diktatuuri. Grass kumoaa hänen näkemyksensä sanomalla, ettei Saksassa ole mielipideterroria, mutta tabut hallitsevat kyllä ihmisten ajatuksenjuoksua. Olennaista Handken herättämässä keskustelussa on se, mitä kirjailija saa sanoa, millaisia ajatuksia hän saa esittää julkisesti esimerkiksi politiikasta ja miten hänen elämäntyötään arvioidaan, jos hänen mielipiteensä ovat valtavirran vastaisia olkootpa hänen teoksensa kuinka briljantteja tahansa. Kannattaa muistaa mitä Heinrich Heine on sanonut: "Missä poltetaan kirjoja, siellä poltetaan pian ihmisiä." Juttu on alun perin julkaistu Aamulehdessä 1.7.2006.