Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Muistan isäni kaikkivoipaisena – ”Hän istui olohuoneen nojatuolissa ammottava haava peukalossa ja neuloi sitä kiinni karhunlangalla”

Ihmetyttää, että miksi äitienpäivä on monikossa ja isänpäivä yksikössä. Vaikka useiden maailmankirjallisuuden klassikoiden, kotikylän juorujen ja saunahuumorin valossa näyttäisi siltä, että yleensä lapsella on vain yksi äiti, mutta isiä voi loppuviimeisen ensikädessä olla montakin. Kuis? Isäni on varhaislapsuuden muistikuvissani kaikkivoipainen. Hän istuu olohuoneen nojatuolissa parin sentin mittainen ammottava haava peukalossa. Neuloo sitä kiinni karhunlangalla ja parsinneulalla. Tai hän on kyläjuhlan huutokauppameklari ja aloittaa urakkansa: Olkaa hiljaa huutakaa! Hääkuvassaan hän näyttää samalta kuin pyhäkoulun Jeesus. Äiti sen sijaan näyttää – tytöltä. Myöhemmin isä tuntuu jo ihmiseltä. En tiedä, oliko kyse omasta herkkyydestä vai ajan tavasta, mutta taisin olla nelikymppinen, kun uskalsin ensi kertaa halata häntä. Isäksi tullaan synnytyslaitoksella ihmetellen ja itkien, ilokaasua uteliaisuudesta maistellen. Joku kaveri kertoi esikoisensa syntymähetkellä syöneensä laverin vieressä sisäfilepihviä punaviinin kera. Kun minun esikoiseni syntyi, pauhasi ponnistusvaiheessa ikkunalaudalla matkaradio. Dimitri Shostakovitsh ja Symphony No. 7 in C major . Kohtalonsinfonia, jota pidetään säveltäjän traagisimpana ja pessimistisimpänä vuodatuksena. Elämän tiskijukka kuitenkin armahti meitä. Kun lapsi puikahti (sori vaimo) maailmaan, lauloi Salorassa Paula Koivuniemi . Synnytyslaitoksella ei oikeasti isäksi tulla. Sieltä se vasta alkaa. Tai ei se ala sieltäkään, vaan jo aiemmin. Isyys alkaa epäilystä. Kun tuleva äiti kertoo ilouutisen ja hymyilee, isä kysyy itsekseen, onko minusta siihen. Nimenomaan itsekseen. Synnytyksen hillopaalun jälkeen alkavaa urakkaa sanottiin ennen isyydeksi. Nykyään vastasyntyneen ensimmäinen tihutyö on iskän tietsikka-ajan varastaminen, ja isyys kirjoitetaan iSyys. Viime tingassa isäksi tullaan vasta siinä vaiheessa, kun tytär jää yhden viikon sisällä kiinni tupakanpoltosta, kaljan juonnista ja koulupinnauksesta. Tai kun poika vie faijan sivuhuoneeseen näyttääkseen tälle huolestuneesti kikkeliään, joka on ilmiselvästi kasvamassa vinoon. Ja niin edelleen. Enimmäkseen isyys on sittenkin positiivisten kolhujen sarja. Kun lapsi tuo päiväkodista sen perhepiirroksen, jossa pääympyröistä lähtevät tikkukädet ja jalat sojottavat kuin riisipuikot pitsasta. Ja isä tajuaa, että hän on paperilla se kaikkein suurin pallura. Yes! Tai kun saat lapselta sen pitkän kirjeen, jossa hän kertoo olevansa sinusta ylpeä. Ripustat sen työhuoneen seinälle, ja kun murkkulapsi on kieltänyt sen näyttämisen muille, teippaat sen päälle näkösuojaksi tyhjän a-nelosen. Mutta niin, että sitä salaa nostamalla voit lukea kirjeen yhä uudestaan. Joka päivä. Sillä lailla ja pikku hiljaa tullaan isäksi. Itkien ja ihmetellen. Kirjoittaja on Pispalassa asuva muusikko ja sanoittaja.