Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

En rakastunut etätyöhön ja etäpalavereihin – Tavallinen, ihana arki, tulisit jo takaisin

Helmikuun lopulla kirjoitin työvuorossa Aamulehden verkkojuttuun otsikon, joka jäi jostain syystä mieleen. WHO: Maailman tulee varautua pandemian mahdollisuuteen. Otsikko tuntui silloin kylmäävän pahaenteiseltä. Silti, jos joku olisi tuolloin kertonut, mitä seuraavina kuukausina on edessä, olisin kehottanut häntä kalibroimaan todellisuudentajunsa uudelleen. Sitten arki muuttui, mutta muuttuiko pysyvästi? Tällä viikolla on kerrottu, että hallitus esittää rahoitusta monille liikennehankkeille. Pirkanmaalla tällaisia ovat esimerkiksi Vaitinaron lisäkaistan rakentaminen, lähijunaliikenteen edellytysten parantaminen ja Tampere–Helsinki-radan peruskorjauksen aloittaminen. Myös raitiotien jatkosuunnille on luvassa valtion tukea. Miljoonia euroja käytetään siihen, että mahdollisuutemme liikkua sujuvasti ja kunkin arkeen sopivalla tavalla paikasta toiseen paranevat. Samaan aikaan kaikki kynnelle kykenevät työntekijät on patistettu kotiinsa läppärin ja työpuhelimen kanssa, ja koronaviruksen pakottamana tehtyä digiloikkaa on kehuttu onnistuneeksi. Herää kysymys, vieläkö palaamme muodostamaan kunnollisia työmatkaruuhkia ja täyttämään bussit, ratikat, junat ja parkkihallit. Väitän, että palaamme. En usko olevani ainoa, joka ei ole rakastunut etätyöhön, etäpalavereihin ja etäihmissuhteisiin. Sen sijaan olen huomannut kaipaavani sellaisia asioita, joita en olisi kuunaan kuvitellut ikävöiväni. En juurikaan kaipaa matkustamista tai festareita, en joukkokokoontumisia tai yökerhoja. Kaipaan palavereita, joissa ihmisillä on pään lisäksi myös vartalo, ja keskusteluita, joissa toinen ei hajoa pikseleiksi kesken kaiken. Kaipaan katseita, jotka osuvat silmiin eivätkä jatkuvasti aavistuksen kiusallisesti kasvojen alapuolelle. Kaipaan ilmeitä, jotka ovat synkassa keskustelun kulun kanssa, eivätkä tule verkkoyhteyden nopeudesta riippuen perille miten sattuu. Kaipaan lounasporukoita, ideoiden pallottelua viereisellä jakkaralla istuvan kanssa, ohi kulkiessa hoksattuja uutisaiheita ja kahvikupin ääressä jutustelua. Tietenkin on pikkumaista harmitella verkkoyhteyden katkeamista, kun monella on katkennut työsuhde. On kuitenkin pakko myöntää, että etätyöhön alussa liittynyt innostus on karissut. Se aika, joka työmatkoista säästyy, katoaa mystisesti siihen samaan arjen mustaan aukkoon, jossa tiettävästi ovat myös pesukoneen kadottamat sukat ja pakastimen syömät jäätelöt. En olisi uskonut, että voisin yhtäkkiä haaveilla siitä, että asiat olisivat ihan tavallisesti. Työmatkaruuhkineen kaikkineen. Tavallinen, ihana arki, tulisitpa pian takaisin. Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.