Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Pahojen poliisipoikien kahjossa päätösmekastuksessa miehinen action kriisiytyy veriseksi saippuaoopperaksi

1980- ja 1990-luvut olivat tuottaja Jerry Bruckheimerin veljellisesti remuavan toimintaelokuvan kulta-aikaa. Rahaa takoivat muiden muassa sellaiset urostoverilliset toimintahitit kuten Top Gun , Beverly Hills kyttä ja Pahat pojat . Jokaisen paluuta on puuhattu kankaille jo pitkään, ja viimein aikeista on alkanut syntyä myös valmista. Tolkkua tuottajan tuhatta ja sataa kiitävissä touhotuksissa on harvoin ollut, mutta mieshormonista älämölöä, esineellistävää naiskuvaa ja isosti räiskähtelevää efekti-ilottelua senkin edestä. Martin Lawrencen ja Will Smithin tähdittämä buddy cop -rymistely Pahat pojat (1995) täytti nuo määreet esimerkillisesti. Sen, kuten myös vuonna 2003 ilmestyneen jatko-osan, ohjasi Bruckheimerin monivuotisena elokuvataiteellisena rikostoverina sittemmin tunnettu Michael Bay . Miamilaisen huumepoliisikaksikon ronskit ja pyropaukkujen ryydittämät otteet siivittivät Bayn Hollywoodin isojen poikien liigaan. Lopullista läpimurtoa elokuva merkitsi myös Lawrencelle ja Smithille, joiden letkeä keskinäinen kiusoittelu oli varmasti yksi pääsyistä temmellyksen menestykselle. Parin Miami Vice -parodiaa lähestynyt pöljäily sai kakkososassa tuekseen entistä isomman budjetin, mutta kaiken peltiromun ja veriroiskeen seassa läppä ei enää lentänyt läheskään yhtä irtonaisesti. Tuloksena sekametelisoppa Väkinäisyys vaivaa myös trilogian päättävää Bad Boys for Lifea . Takana on pitkä ja kivinen matka kankaalle, minkä aikana käsikirjoitus ehti pyöriä monissa käsissä ja on merkitty lopulta kolmen eri tekijän nimiin. Joukossa mukana on tulevaa Top Gun -jatko-osaakin rustannut Peter Craig . Bay on väistynyt ohjaajan tuolilta ja luovuttanut vetovastuun verraten tuntemattomalle belgialaiskaksikolle Adil El Arbi ja Bilall Fallah . Tuloksena on melkoinen sekametelisoppa, jonka vaihtuvista vivahteista on vaikea saada tolkullista otetta. Konsepti taipuu kovin vaivalloisesti tähän päivään. Toimintasankaruus ei ole enää miesten yksinoikeus, ja koko paha poika -asenne löyhkää jo kovin eiliseltä. Niinpä elokuvan pöhköön juoneen onkin punottu jos minkälaista miehuuden kriisiä. Erityisen vaikeaa on Smithin esittämällä Mike Lawreylla. Työpaikalla puhaltavat uudet naisvetoisen tiimityön tuulet, jotka sotivat jeparin omalakisesti sooloilevaa bad boy -tyyliä vastaan. Eletään maailmassa, josta ei tahdo enää löytyä sijaa Miken kaltaiselle pyssyä ja peittoa heiluttavalle actionsankarille. Toivottavasti ironiaa Enää ei olla nuoria tai kovin uskottavasti pahojakaan poikia, vaan parranvärjäyksestä ja silmälasien tarpeesta kumpuavien pappavitsien kohteita. Tehostepauke on ennallaan, mutta miehet eivät. Mikä kamalinta, poliisien veljellistä parisuhdettakin koetellaan. "Aviorikkojan" roolia rainassa kantaa julma huumekonna, joka saattaa Lawreyn kuolemanvaaraan ja repii samalla koko juttua kasassa pitävän kaveridynamiikan hajalle turhan pitkäksi aikaa. Kostonhimoinen ihmiskiila on lähtöisin Meksikosta ja vetää perässään Miken menneisyyteen kätkettyä salaisuuden vyyhtiä. Lopussa se ryöpsähtää auki sen verran höpsönä verisenä telenovelana, että ei voi kuin toivoa, että kyse on tekijöiden tietoisesta itseironiasta.