Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Arvaan jo, missä olen saava surkeasti surmani – Pispalan mäessä, viimeistään Hyhkynkadun risteyksessä

Arvaan jo, missä olen tuleva tieni päähän, siirtyväni ajasta ikuisuuteen, saavani sielulleni ikuisen rauhan ja haperon kalloni tuhansiksi murusiksi. Ikävänpuoleinen kohtaus nähdään ja kuullaan Pispalan valtatien ja Hyhkynkadun risteyksessä jonain arkipäivänä kello 17.13. Olen tulossa töistä ja laskettelen pyörälläni alas mäkeä reipasta vauhtia iloisena siitä, että olen juuri keksinyt avauslauseen ihmisen tarkoitusta pohtivaan juttuuni. ”Etsin kysymystä, johon ihmiselämä on vastaus.” Sivusilmällä näen, että vasemmalta on tulossa hopeanharmaa Audi. Sen kuski vilkaisee aurinkolasien takaa vasemmalle, näkee, että TKL:n bussi on niin kaukana, että vielä ehtii väliin. Ja koska kuskilla on kiire Suviseuroihin tai kokoomuksen kesäjuhliin, hän ei vilkaise enää oikealle, vaan kaasuttaa ylämäkeen. En ehdi tehdä mitään, törmään noin 40 kilometrin tuntivauhdilla Audin takarenkaaseen. Lennän parikymmentä metriä ja ehdin nähdä kuin ylipitkällä oikaisuja-palstalla kaikki urani aikana tekemäni nimivirheet ennen kuin iskeydyn katuun siinä kukkakaupan kohdalla. Ja koska en allergian takia voi käyttää kypärää eikä tukkani ole sittenkään kyllin tuuhea, pääni murskautuu pahanpäiväisesti Ala-Pispalan aina nälkäisten varisten riemuksi osaksi jalkakäytävälle, osaksi ajoväylälle. Ennen kuin henki minut jättää, ehdin vielä ojentaa etusormeni kohti korkeaa taivasta ja huokaista kahdesti ”Home”, ”Home”. Ainakin Ilmari, E.T.:n sydänystävä, osaa arvostaa viimeisiä sanojani. Vaikka kaikki päättyy ajallaan, tapaus jotenkin surettaa minua jo senkin takia, että kuolisin mieluummin rehdiltä kuulostavassa Raholassa tai Nokiaan rajoittuvassa kaiken nähneessä Kalkussa kuin joten kuten omahyväisessä Pispalassa. Sitä paitsi: olen maailman ainoa pappa, joka hallitsee keinumatin OIKEAT säännöt ja siinä mielessä korvaamaton. Mitä siten voisimme tehdä? Voimme vedota pispalalaisiin autoilijoihin: katsokaa vielä kerran oikealle! Sieltä voi lähestyä pyörällä oudoissa ajatuksissa nokialainen pappa tai Epilään hymyhuulin polkeva, Salesta jauhoperunoita, voita ja maitoa hakenut mummo, mielessään jo lasten ilo oikeasta perunamuusista. Pahoin pelkään, että vetoomus jäisi ulkosivuremontin alle tai vierisi elottomana alas portaita. On olemassa toinenkin, täydellinen ratkaisu: julistetaan Pispala autottomaksi alueeksi! Autottomuus sopii kapeiden kujien, ahtaan asumisen, vanhojen puutalojen, luonnon läheisyyden, mieltä kiihottavien ylämäkien ja kulttuurin havinan lävistämään Pispalaan kuin mutteri pulteriin. Ihmiset kaikkialta maailmasta saapuvat ihastelemaan Pispalaa, Euroopan kulttuuripääkaupungin elämää sykkivää sydäntä. Autottomuus olisi myös kaunis kunnianosoitus Pispalan suurelle pojalla, Lauri Viidalle – saihan hän surmansa auto-onnettomuudessa! Ja mikä omalta kannaltani tärkeintä: jos en törmääkään Hyhkyn risteyksessä hopeanharmaaseen Audiin, saatan saada valmiiksi ihmisen tarkoitusta pohtivan juttuni. Se päättyisi lauseeseen: ”Ihminen on olento, joka kysyy itseltään kysymyksiä, joihin ei lopulta osaa vastata. Siksi kannattaa leikkiä keinumattia aina, kun siihen tarjoutuu tilaisuus.”