Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Pekka Kuusela alkoi kerätä tarinoita Tampereen Kaakinmaasta ja sai kuulla uskomattomia kuvauksia: ”Ääriporvarista äärikommariin” – Nyt erikoinen kaupunginosa sai oman kirjansa

Tampereen Kaakinmaa on kirjansa ansainnut. Onhan se kaupunginosa muiden joukossa, eikä ole häpeäksi, että tämän koulujen pyhäkkö saa tarinansa kirjaan. Kirjan tekijän Pekka Kuuselan kotitalo on Papinkadun päässä. Hän ei löytänyt Kaakinmaasta kirjallista tietoa, joten siitä syntyi idea tähän teokseen. Moro -lehti on ollut vahvasti mukana. Me kannustimme entisiä ja nykyisiä kaakinmaalaisia kertomaan tarinansa Pekka Kuuselalle. Kesäkuussa julkaistulla pienellä lehtijutulla oli uskomaton vaikutus. Pekan puhelin alkoi soida ja sähköposti laulaa. Vielä syyskuussa tuli jutun vuoksi yhteydenottoja. Sata sivua poistoon Juuret Kaakimmaassa on paksu opus. Sivuja on noin 300. Yhdessä vaiheessa niitä oli 400, mutta Pekka Kuusela tiivisti sanomaansa. – Uskomattomia kuvauksia ääriporvarista äärikommariin, köyhiä ja rikkaita, Kuusela sanoo sähköpostiviestissään. Hänen mielestään paikka on poikkeus, sydämeen ei mahdu kuin yksi ämmä, mutta Kaakimmaahan kyllä mahtuu kaksi. – Asuin Kaakinmaalla kolmella vuosikymmenellä, jo puutalojen aikaan. Kaakinmaa asutettiin 1880-luvulta alkaen, ja 1950-luvun lopulta alkaen puutalot vaihdettiin kerrostaloihin. Nyt asutaan jo entisissä tehdasrakennuksissakin, kuvaa Pekka Kuusela alueen kahteen kertaan rakentamista. Kaakinmaa on ollut aina edelläkävijä: kaupungin ensimmäinen kansakoulu, kaikki ensimmäiset oppikoulut, hautausmaa, kaukalo, kulkutautisairaala, lapsenpäästölaitos Satamakadulla, joulumerkkikoti, Työväentalo, jossa ovat käyneet Lenin , Stalin ja Gagarin . Siellä on perustettu SAK ja Insinööriliitto, nähty Tampereen ensimmäinen televisio-ohjelma messuilla 1955, toiminut ensimmäisenä kaapelitelevisio, keskittynyt kaupungin ruotsinkielinen osa. Siellä on toiminut erikokoisia tehtaita, miltei joka puutalon sisäpihalla. Puhumattakaan isoista tehtaista: Klingendahl, Pyynikki ja Trikoo. Kaupunginosassa on asunut lukuisia Suomen kärkirunoilijoita ja muuta kulttuuriväkeä. Erityisen hyvin edustettuina ovat olleet sekä TTT:n että TT:n näyttelijät. Parhaimpina vuosina siellä on asunut Ilveksen ja TBK-Tapparan pelaajien enemmistö. Kaksi kävi juurillaan Juuret Kaakimmaassa on ihmisten tarinoiden kirja. Siihen ovat tilittäneet lapsuuden ja nuoruuden muistikuviaan Tuula Laine ja Raimo Silius . Me näimme heidät Aleksanterin koulun pihassa. – Tässä puukoulussa oli ruokala. Minä aloitin kansakoulun vuonna 1952. Kävin kivikoulun puolella oppia saamassa kuudenteen luokkaan asti, kertoo Tuula Laine. Laineen syntymäkoti oli Simolan talossa osoitteessa Satamakatu 18, ja hän muutti perheensä kanssa Satamakatu kuuteentoista myöhemmin. Raimo Silius asui aivan nurkan takana Papinkatu seitsemässä niin sanotussa Tavelan talossa nuorena miehenä. Toinen Ilves, toinen Tappara Kaksikolla on yhteisiä muistoja maitokaupoista, joita oli siihen aikaan joka toisessa talossa. Tuula Laine kävi jääkiekkoilevan veljensä siivellä pelejä katsomassa ilmaiseksi. Jos vei veljen pelivarusteita, pääsi ilman. Ennen kuin sanomme kaksikolle näkemiin, käy ilmi, että heillä on yksi erottava tekijä: Tuula Laine on vahvasti Ilveksen kannattaja ja Raimo Silius Tapparan kannalla. Kummankaan kotitalosta ei ole jäljellä mitään. Heidän lapsuudessaan ja nuoruudessaan Kaakinmaa oli matalaa kivi- ja etenkin puurakentamista. Liikennettä ei ollut kuin nimeksi. Näin Satamakatu oli oivallinen paikka laskea mäkeä potku- ja rattikelkalla. Tämän muutti Ratinan sillan valmistuminen vuonna 1958. Raimo Silius ei ollut mäkeä laskemassa, sillä hän kävi jo kauppaopistoa Kaakinmaan aikoihin. Sellainen elämän sattuma kävi, että Raimo Silius oli kesätöissä purkamassa Tavelan taloa kesällä 1967. – Se oli sellainen erilainen purkutyömaa, sillä kaikki otettiin uudelleen käyttöön. Työmaaporukka oli sellaista toisen kerroksen väkeä, pontikka virtasi, maistoin sitä minäkin. Taisin olla joukossa ainoa, joka ei saanut kesän aikana lopputiliä, naurahtaa Raimo Silius. Hän oli läsnä, kun Kaakinmaalla toisilla Tampereen messuilla vuonna 1955 oli näytillä näköradio. Messualueena olivat kaikki koulut ammattikouluun asti. – Minä innostuin tästä Kuuselan Pekan kirjasta heti, kun siitä kuulin. Olen levittänyt siitä sanaa lapsuuden kavereille, joista moni on ikiystävä. Suoraan sanoen olen ihmetellyt, miksei aikaisemmin ole tehty Kaakinmaasta kaupunginosakirjaa, sanoo Tuula Laine. Satamakadun kotitaloa vastapäätä oli Suomen Trikoon sukkatehdas, jonka tehtaanmyymälä oli Tuula Laineen kotitalon alakerrassa. Svenska Samskolan oli nurkilla, ja samoin koululaisten asuntola. – Lapsiporukoita oli paljon. Pelattiin pesäpalloa, oltiin lumisotaa ja vaikka mitä. Sitä vähän kummeksuttiin, kun ne kävivät meidän maitokaupassa solkkaamassa ruotsiaan. Kaakinmaan itärajana on Esplanadi eli Hämeenpuisto, pohjoisrajana ennen Kauppakatu, nykyään Pirkankatu, länsirajana Mariankatu, ja etelässä Kaakinmaa päättyy Pyhäjärveen. Häpeäpaalu eli kaakinpuu poistettiin asutuksen tieltä Mäntykadun ja Ristikadun risteyksestä maantien laidalle, Aleksanterin torin peränurkkaan ja sieltäkin 1890-luvulla. Pekka Kuuselan kirja saapuu painosta ensi viikolla. Sitä on myynnissä Tampere-seuran puodissa, Satamakadulla Hohto-kukkakaupassa ja K-Marketissa sekä Tampereen Työväen Teatterin lippumyymälässä.