Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Syyllistäminen kitkettävä pois syntyvyyskeskustelusta

Tilastokeskuksen 30.9. julkaisema väestöennuste nosti jälleen syntyvyyden valtakunnan ykköspuheenaiheeksi ja se aiheutti odotetusti median yhteydenottoja myös meille, vapaaehtoisesti lapsettomien yhdistykselle. Käytävää syntyvyyskeskustelua on leimannut ikävästi syyllistäminen. Helpoin kohde tietenkin on vapaaehtoisesti lapsettomat. Me emme ole ongelma, emmekä me ole valinnastamme velkaa selityksiä. Lapsettomuuden tietoisesti valinneisiin ei myöskään vaikuta mikään valtiolta tuleva porkkana tai keppi. Sen sijaan huolestuttavaa on, jos lapsia kovasti haluavat eivät sitä esimerkiksi taloudellisista syistä voi tehdä. Huomio tulisikin keskittää lasta haluavien kannustamiseen ja tukemiseen. Parannuksia tarvitaan niin työ- ja opiskeluelämään kuin perhevapaajärjestelmään. Perheitä on lisäksi monenlaisia ja tarpeet erilaisia. Keskustelu syntyvyydestä on räikeän sukupuolittunutta, katseen kohdistuessa synnytysikäisiin naisiin. Milloin syynä naisten lisääntymishaluttomuuteen on liiallinen nirsous kumppanin valinnassa, milloin liiallinen kunnianhimo työelämässä. Naissukupuoleen liitetään edelleen olennaisesti äitiys, mikä on vääristynyttä. Kiitos vapaan ehkäisyn ja abortin, lapsi ei ole enää vääjäämätön kohtalo naisen elämässä, vaan se on valinta, ja useimmiten tarkkaan suunniteltu. Suunniteltu lapsi on toivottu, taaten heti paremmat lähtökohdat elämään. Keskustelussa on myös tuntunut unohtuvan empatia tahattomasta lapsettomuudesta kärsiville. Nuoria on syyllistetty pähkäilystä tai liian negatiivisista mielikuvista koskien ei pelkästään perhe-elämää, vaan koko maapallon tulevaisuutta. Se, että nuoret nykyään miettivät pitkään ja hartaasti lastenhankintaa, tiedostaen mahdolliset ikävätkin tilanteet lastenkasvatuksessa, on pelkästään hyvä asia. Omien henkisten ja fyysisten voimavarojen, taloudellisten resurssien sekä ilmastokriisin tiedostaminen on merkki vastuullisuudesta ja realismista. Ihmettelenkin suuresti, miten vähän ilmastonmuutoksesta ollaan puhuttu tässä asiayhteydessä. Tukitoimia lapsiperheille on turha miettiä, ellei heillä ensin ole puhdasta ilmaa ja vettä, elinkelpoista planeettaa, jolla kasvattaa uutta sukupolvea. Suurin huolenaiheeni koko syntyvyyskeskustelussa on sen yksipuolisuus. Syyllistämisen sijaan asiaa tulisi käsitellä ratkaisukeskeisesti. En myöskään usko, että millään tukiratkaisuilla saadaan nostettua syntyvyyttä riittävästi, koska ihmisillä on nykyään perinteisen ydinperhemallin rinnalla muitakin mahdollisia elämänpolkuja, ja hyvä niin. Keskusteluun on siis nostettava muitakin vaihtoehtoja. Mitä yhteiskunnan tässä tilanteessa tulisi tehdä, niin on huolehtia, että olot lasten hankintaan ja kasvatukseen ovat mahdollisimman hyvät. Muistaen kuitenkin päätöksen lisääntymisestä ollen yksilön, ei valtion, ja että jokainen päätös on yhtäläisen oikea. Kirjoittaja on Vapaaehtoisesti lapsettomat ry:n puheenjohtaja