Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Talviolympialaiset Suomeen? Kisat ovat seuranneet dollaripinoja, mutta nyt KOK lupaa täyskäännöstä – Tällä kertaa on yksi syy uskoa juhlapuheita

Tämä on ihmisoikeusrikkomusten jättiläisten kamppailu, ihmisoikeusjärjestö HRW luonnehti Kazakstanin ja Kiinan välistä kilpaa vuoden 2022 talviolympialaisista. Kisan voitti Kiina. Yli 35 miljardin investoinnit niellyt Sotshin olympiakaupunki Venäjällä autioituu talvikisojen jäljiltä, ja stadionit seisovat tyhjillään. Kansanäänestys keskeytti Kanadan Calgaryn haun 2026 talviolympialaisista. Asukkaiden vastustus kaatoi olympialaishankkeet hiljattain myös Sveitisssä, Saksassa ja Norjassa. Norjalaislehti Verdens Gang paljasti: Kansainvälinen olympiakomitea (KOK) vaati kisoja hakeneelta Oslolta KOK:n jäsenille omia kaistoja, uusia ruokalajeja jokaiselle hotelliaamiaiselle, pelkkää "hymyilevää asiakaspalvelua" sekä illalliskestejä Norjan kuningasperheen kanssa – kuningashuoneen piikkiin. Vuoden 2020 kesäkisoja Tokioon hakeneen Japanin olympiakomitean puheenjohtajaa epäillään miljoonalahjusten maksamisesta. Tällaiset uutiset korruptiosta, pilviin nousseista budjeteista ja ihmisoikeusloukkauksista ovat tahrineet olympialiikettä viime vuodet. Nyt edessä on täyskäännös, vakuuttaa KOK:n Agenda 2020 -uudistus. Juhlapuheissaan KOK on lupaillut muutoksia monesti aiemminkin, mutta nyt taustalta löytyy syy, minkä johdosta lupaukset saattavat todella toteutua. Selvitys: Ei esteitä talviolympialaisten järjestämiseen Suomi on hakenuttalvikisoja viidesti: kerran Tampereelle, kolmesti Lahteen ja viimeisimpänä Helsinkiin vuonna 2006. Nyt pohditaan mahdollisuutta hakea kisoja 2030-luvulle. Runsas viikko sitten julkaistiin väistyvän urheiluministeri Sampo Terhon (sin.) tilaama selvitys Suomen mahdollisuuksista olympiaisäntänä. Siinä esitetään muutama varma johtopäätös: kesäkisat voidaan unohtaa saman tien, mutta talvikisojen järjestämiseen on kelpo mahdollisuudet. – Talvikisoille selvityksessä ei löytynyt selkeitä esteitä, mutta ennen kuin hakemista voidaan todella harkita, tarvitaan vielä lisäselvityksiä, sanoo Suomen olympiakomitean toimitusjohtaja Mikko Salonen . Ilman Agenda 2020 -uudistusta haaveet talvikisoistakin olisi voinut Salosen mukaan unohtaa. Ilman sitä koko selvitystä olisi tuskin tehty. – Muutoksen voi kiteyttää niin, että jatkossa kisat sovitetaan hakijakaupungin ja -maan olosuhteisiin, eikä toisinpäin, Salonen toteaa. Aiemmin KOK esimerkiksi edellytti jokaiselle lajille ennalta määrätyn määrän katsomopaikkoja järjestäjästä riippumatta. Se oli Salosen mukaan ongelma. Esimerkiksi maastohiihtoa seurasi Korean Pyeongchangissa 2018 vain jokunen tuhat ihmistä, mutta Suomessa yleisöä voisi kertyä yli satatuhatta. – Esimerkiksi kaukalopikaluisteluun olisi pitänyt aiemmin rakentaa suuri katsomo. Suomessa katsojia olisi ollut vain kourallinen, vaikka kaikki fanit olisivat tulleet paikalle. Ei enää "valkoisia elefantteja" Agenda 2020 lupaa suuria muutoksia. Olympialaisten kustannuksia lasketaan tuntuvasti, kisapaikan valinnassa korostetaan eettisyyttä ja ekologisuutta, hakemisesta tehdään läpinäkyvämpää ja jättiläismäisiksi paisuneiden kisojen kokoa rajataan. – Tarkoitus on lopettaa "valkoisten elefanttien" rakentaminen, sanoo olympiaselvityksen tehnyt Janne Leskinen , joka toimi Lahden MM-hiihtojen 2017 pääsihteerinä. Valkoisilla elefanteilla tarkoitetaan esimerkiksi Sotshiin rakennettuja kalliita jättiläisstadioneja, jotka jäävät kisojen jälkeen rapautumaan tyhjinä. Leskinen huomauttaa, että kalliit rakennushankkeet on tähän asti hyväksytty yksikantaan paitsi KOK:n piirissä myös järjestäjämaissa. Viime vuosina olympiamitaleista onkin kilpailtu usein autoritaarisissa ja itsevaltaisissa valtioissa. Avoimen hallinnon demokratiat eivät ole halunneet syytää rahaa massiivisiin rakennushankkeisiin. Agenda 2020:n linjaukset osuvat yksiin Suomen vahvuuksien kanssa. – Suurin vahvuus on siinä, että meiltä valtaosa suorituspaikoista löytyy ennalta, joten turhaa rakentamista ei tarvita, Leskinen sanoo. Muutama suorituspaikka, kuten pikaluisteluhalli, puuttuu, mutta niidenkin rakentamisesta on suunnitelmat lähitulevaisuuteen. Kisajärjestämisestä on kokemusta esimerkiksi hiihdon ja yleisurheilun MM-kisoista. Muita vahvuuksia ovat Suomen avoin, demokraattinen hallinto ja hyvä tasa-arvotilanne, Leskinen sanoo. Niitä KOK on luvannut painottaa. – Suomen hakemus korosti kestävää kehitystä ja ekologisuutta jo vuoden 2006 kisojen haussa. Se hakemus oli aikaansa edellä. "Hyvä diili" Olympialaisten kustannuksetveronmaksajille laskevat Agenda 2020:n mukaan noin 500–700 miljoonaa euroa 2000-luvun olympialaisten keskiarvoista. – Tämä lukema koskee budjettia, joka koituu varsinaisista kisajärjestelyistä, eikä se sisällä suorituspaikkojen rakentamista, Leskinen sanoo. 2000-luvun mammuttikisat ovat maksaneet enimmillään jopa kymmeniä miljardeja. Suurimmat kulut ovat syntyneet juuri stadionien rakentamisesta. Agenda 2020:n mukaisesti järjestettävät vuoden 2026 kisat maksaisivat Tukholman hankearvion mukaan noin 1,6 miljardia euroa, josta KOK:n osuus olisi vajaan miljardin luokkaa. Suomessa kisoihin kuluisi julkista rahaa Leskisen mukaan joitakin satoja miljoonia. – Kyse voisi olla taloudellisesti lopulta varsin hyvästä diilistä, koska kisat tuovat niin paljon tuloja. Turistien tuomien tulojen lisäksi tulopuolella on KOK:n lähes miljardin euron järjestelytuki. Valtaosa siitä menisi Leskisen mukaan suomalaisen työn ja palveluiden hankkimiseen. – Tuottopuolen pitäisi vähintään kattaa kulut ja tuoda mieluiten tuloja Suomeen. Tästä tarvitaan laajempi selvitys. Julkisessa keskustelussa on mennyt Leskisen mukaan sekaisin kisojen järjestämiskulut ja ne varat, jotka järjestäjämaa on käyttänyt rakennushankkeisiinsa. – Tämä on keskeinen syy kisojen viime vuosina nähdylle vastustamiselle. Kisojen talouspuolesta viestimisessä on epäonnistuttu pahasti. Hakijat kaikkoavat Onko kohuissaryvettyneeseen KOK:hon luottaminen? Agenda 2020 taustalla on aito halu muuttaa asioita, uskoo Salonen. – KOK haluaa säilyttää olympialaisten brändin vahvana, joten sen on muutettava kisojen malli sellaiseksi, joka sopii nykypäivän arvoihin ja toimintatapoihin. Todennäköisesti ratkaisevin syy luottaa KOK:n muutoshaluun piilee siinä, että olympiaisännyyttä hakevien määrä on romahtanut. Se uhkaa KOK:n liikevaihtoja, jotka lähentelivät vuosien 2013–16 välillä viittä miljardia euroa. Vuoden 2010 talvikisoja haki vielä kahdeksan kaupunkia. Viime vuoden olympialaisista kisasi enää kolme hakijaa ja vuosien 2022 sekä 2026 kisoista vain kaksi. Kerta ei ole ensimmäinen. Kanadan Montrealin katastrofaaliset kisat vuonna 1976 johtivat jättivelkoihin, joista viimeiset kaupunki maksoi vasta 30 vuotta myöhemmin. Epäonnistuneiden kisajärjestelyjen jälkeen hakijakaupungit kaikkosivat. Sen seurauksena Los Angeles pääsi sanelemaan KOK:lle haluamansa ehdot vuoden 1984 kisoihin, koska kukaan muu ei pyrkinyt kisaisännäksi. Sen jälkeen hakijakaupunkien määrä lähti taas nousuun. Tukholma vai Milano? Kannattaako Suomessasytytettävästä olympiatulesta siis haaveilla tuleville vuosikymmenille? – Ratkaisevaa on, kuinka suureen arvoon KOK nostaa järjestäjämaan valinnassa uuden agendansa periaatteet, vastaa Leskinen. Tästä saadaan vahvaa osviittaa kesäkuussa, kun KOK valitsee vuoden 2026 kisaisännän Milanon ja Tukholman väliltä. Ne ovat ensimmäiset uuden agendan puitteissa haettavat olympialaiset. Sekä Milanon että Tukholman kisahakemukset ovat Salosen mukaan selkeästi Agenda 2020:n mukaisia. – Silti Tukholman kisojen valinta olisi vankempi signaali siitä, että uuden agendan periaatteet ratkaisevat kisahaussa. Selkein ero on Salosen mukaan se, että Tukholma veisi kelkkailun Latvian Siguldaan eli jakaisi kisat kumppanimaan kanssa, kun Milanon kisat kilpailtaisiin kokonaan Italian rajojen sisällä. Toistaiseksi kisoja ei ole koskaan jaettu kahden maan välillä. Jatkossa siihen kannustetaan, lupaa Agenda 2020. Toivoa kisoista ja lykkäys Tukholman voittotoisi toivoa Suomen kisahaaveille, mutta lykkäisi samalla mahdollisia kisoja luultavasti 2040-luvulle. – Ei ole sääntöä, joka estäisi esimerkiksi naapurimaita järjestämästä kaksia perättäisiä kisoja, mutta näin kisapaikat on käytännössä valittu, Leskinen sanoo. Leskisen mukaan jatkoselvityksiin suomalaisista olympialaisista on turha ryhtyä ennen 2030-lukua, jos Tukholma saa kisat. Suomen olympiakomitea toivoo kisoja tästä huolimatta Tukholmaan. – Siitä saisi luottoa omiin kisoihin. Pitkä aikajänne kuuluu joka tapauksessa kisojen järjestämiseen, Salonen sanoo. Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä, Salonen toteaa. Talviolympialaisissa kilpaillaantällä hetkellä 13 lajissa. Alalajeja on yhteensä 30. Paralympialaisissa lajeja on kuusi. Suomesta löytyvät areenat ja kilpailupaikat kaikille paitsi kahdelle näistä lajeista, kertoo selvitys olympialaisten mahdollisuuksista Suomessa. Todennäköisin päänäyttämö suomalaisissa talviolympialaisissa olisi olympiaselvityksen mukaan perinteinen talviurheilukaupunkimme Lahti. Siellä kisattaisiin ainakin maasto- ja ampumahiihdossa, mäkihypyssä, yhdistetyssä, paralympialaisten hiihtolajeissa, freestylehiihdossa ja lumikourussa. Muut lumilautailulajit, kuten slopestyle ja pujottelut, pidettäisiin Himoksella, tunnin matkan päässä Jyväskylästä. Big air voitaisiin hypätä Olympiastadionilla. Helsinki ja Tampere jakaisivat jäähalleissa kisattavat lajit eli esimerkiksi jääkiekon, pika- ja taitoluistelun sekä curlingin ja pyörätuolicurlingin. Jäljelle jäävät pujottelut, syöksylaskut ja muut alppilajit sekä kelkkailu alalajeineen. Ne jäisivät kumppanimaan harteille. Vaihtoehtoina ovat Norjan Lillehammer sekä yhdistelmä, jossa kelkkailu pidettäisiin Latvian Siguldassa ja alppilajit Ruotsin Åressa. Urheilijat majoitettaisiin 4–5 kisakylään Helsingissä, Lahdessa ja mahdollisesti Tampereella.