Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Eurovaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Jalkapallon Suomen cup on farssi, joka ei paljon naurata – Palloliitolla on paras olla hyvä selitys

Tampereen Ilves raivasi torstaina tiensä jalkapallon Suomen cupin loppuotteluun. Finaali on seuralle historian neljäs. Voittoja on kaksi (1990, 1979) ja tappiota yksi (1976). Ilveksen kiri oli yhtä komea kuin Liverpoolilla ja Tottenhamilla Mestarien liigan välierissä. Kokkolassa luvut tulostaululla kääntyivät lisäajalla 2–1:stä hetkessä 2–3:een. Voittomaalin tempaisi jälleen Lauri Ala-Myllymäki , jonka osaaminen vapaapotkuissa alkaa olla maailmanluokkaa. Tamperelaisten vastustajaksi finaalissa asettuu IFK Mariehamn. Pienen etsimisen jälkeen Suomen cupin finaalin ajankohdaksi paljastui 14.–16.6. Tässä vaiheessa kaikki oli suhteellisen hyvin, vaikka se onkin Jukolan viestin viikonloppu. Vaikkapa Aamulehden urheilutoimituksen kiireillä ei tässä kohtaa ole sen suurempaa merkitystä. Seuraava kysymys oli se, mitä tapahtuu Ilveksen ja HIFK:n liigapelille, joka oli kalenterissa 14.6. No, liigapelejä on siirretty ennenkin. Koomisen elementin toi se, että kyseinen liigapeli on Ilveksen ainoa lähes kuukauteen ja sijoitettu juuri cupin finaaliviikonlopulle. Sen jälkeen toimittajan oli aika perehtyä Suomen cupin sääntöihin. Siinä vaiheessa pieni huvittuneisuus alkoi muuttua epäuskoksi. Lukeeko säännöissä oikeasti näin: " Suomen Cupin finaali pelataan toisen finalistin kotistadionilla ... Mikäli molemmat finalistit pelaavat riittävän stadionluokituksenmukaisella areenalla, niin valinta kohdistuu siihen paikkakuntaan, jossa finaalin järjestämisestä on kulunut enemmän aikaa. Jos kumpikaan ei ole isännöinyt Suomen Cupin finaalia, arpa ratkaisee ." Maarianhaminassa ei ole ikinä pelattu jalkapallon Suomen cupin finaalia. Tampereella on mitelty kolmesti vuosina 2016, 2001 ja 1976. Ilves-johdon tietojen mukaan Maarianhaminan stadion täyttää Uefan vaatimukset. Siellä pelattiin esimerkiksi Mestarien liigan karsintoja 2017, ja kenttä on tarpeeksi suuri (100 x 64 m). Kun nämä laskee yhteen, Suomen cupin sääntöjen perusteella tämän vuoden loppuottelu pelataan Maarianhaminassa. Sääntöjen sanamuodon tulkinnasta riippuen Ilves kärsii siis joko SJK:n ja HJK:n cup-finaalista (2016), Atlantiksen ja Tampere Unitedin finaalista (2001) tai Ilveksen ja Reippaan finaalista (1976). Jos vuoden 2019 cupin finaalin pelipaikan määräävä loppuottelu pelattiin 1976, niin siitä on nyt kulunut 43 vuotta. Yksikään nyky-Ilveksen pelaaja ei ollut silloin syntynyt ja pääluotsi Jarkko Wiss oli tuolloin 4-vuotias. Tässä kohtaa on syytä mainita, että Suomen cupin finaalissa pelataan 50000 euron pääpalkinnosta ja europaikasta, jonka arvo rahassa on vähintään 300000 euroa. Häviäjälle jää käteen kymppitonni. Ja Ilves joutuu näillä näkymin pelaamaan loppuottelun vieraissa, toisen finalistin kotikentällä sen takia, että Ratinassa pelattiin jalkapallo-ottelu vuonna 1976. Jos asian ratkaisee vuoden 2016 finaali, tilanne muuttuu täysin sietämättömäksi. Ratinassa kohtasivat siis SJK ja HJK. Palloliiton pääsihteeri Marco Casagrande kommentoi tuolloin näin: " Tänä vuonna päätös pelipaikasta haluttiin tehdä vasta välierien jälkeen. Tampere on joukkueiden näkökulmasta puolueeton pelipaikka ja kannattajien näkökulmasta sopivan etäisyyden päässä ." Palloliitolla on aika paljon selitettävää, kun Suomen cupin finaalin ottelupaikkakunta perjantaina julkistetaan. Jos loppuottelu pelataan Maarianhaminassa, liitto on hyvän selityksen velkaa Ilvekselle. Jos loppuottelu viedään jollain verukkeella johonkin muualle, IFK Mariehamn lienee kiinnostunut perusteista. Jo aiemmin Suomen cup muutettiin osin sarjamuotoiseksi ja alasarjalaisten kiinnostus kilpailua kohtaan tuhottiin tehokkaasti. Seurojen Palloliitto rules ok.