Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Ministeri Sanna Marinin idea työaikojen lyhentämisestä voisi toteutuessaan olla hyvin ongelmallinen – Kysyimme asiantuntijoilta lyhyemmän työviikon seurauksista

Jos työviikko lyhenisi, ihmiset saisivat lisää aikaa perheen, läheisten ja harrastusten parissa. Näitä seikkoja tamperelainen liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marin (sd.) nosti esiin viikonloppuna sdp:n 120-vuotisjuhlan paneelikeskustelussa. – Neljän päivän työviikko, kuuden tunnin työpäivä. Miksi se ei voisi olla se seuraava askel? Onko kahdeksan tuntia se lopullinen totuus? Marin sanoi. Asiasta kertoi ensin Demokraatti ja sunnuntaina Aamulehti . Tampereen yliopiston uusi työelämäprofessori, Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan entinen johtaja ja Aamulehden entinen vastaava päätoimittaja Matti Apunen ei pidä Marinin ehdotusta realistisena. – Jos Marinin ajatus on alentaa palkkoja samassa suhteessa kuin työaika lyhenisi, se olisi dramaattinen ratkaisu. Erityisesti matalapalkkaisissa töissä se olisi aivan kestämätön ajatus, Apunen sanoo. Marin ei maininnut, eikä tarkentanut, alenisivatko palkat työajan mukana. Jos taas työaikaa lyhennetään eikä palkkaan kajota, Apusen mukaan työn yksikkökustannukset nousevat niin rajusti, että se tuhoaa yritysten kilpailukyvyn. Ranskassa kokeiltiin 1980-luvulla maltillista viikkotyöajan lyhentämistä. Silloin todettiin, ettei kokeilu parantanut työllisyyttä. Ratkaisusta kärsivät erityisesti pienituloiset. – Kaunis perusajatus näissä ehdotuksissa on usein ollut se, että ylijäävä aika voidaan jakaa niille, joilla ei ole työtä ollenkaan. Valitettavasti työmarkkinat eivät toimi sillä tavalla. Työ järjestetään muilla tavoilla eikä se jakaudu työttömille, Apunen sanoo. Helpottaisi työn ja vapaan yhteensovittamista Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Mikko Härmä sanoo, että kokeilujen perusteella työajan lyhentäminen Marinin ehdotuksen mukaan olisi mahdollista, mutta ei suinkaan ongelmatonta. Härmän mukaan työajan lyhentäminen helpottaa työn sovittamista yhteen muun elämän kanssa. Työtekijät kokevat muutokset positiivisiksi, mutta tuottavuusnäkökulma on yhä epäselvä. Härmän mukaan ei ole täysin osoitettu, että tuottavuus pysyisi samalla tasolla työajan lyhentämisen jälkeen. – Suomessa pienissä yrityksissä tehdyt kokeilut ovat parantaneet työnteon tehokkuutta. Tämä johtuu työntekijöiden tyytyväisyydestä. Silloinkaan muutos ei tosin lisää työllisyyttä, Härmä sanoo. Työaikaa ei voida lyhentää ongelmitta Työajan lyhentämistä kuuteen tuntiin kokeiltiin Göteborgissa kahden vuoden ajan vuosina 2015–2017. Ruotsalaisten kokeiluissa ei Härmän mukaan voitu osoittaa tuottavuuden pysyvän samalla tasolla. Se siis lisäsi työnantajan kustannuksia. – Kyse on siitä, ovatko työntekijät valmiita laskemaan palkkaa samassa suhteessa kuin työaika vähenee. Työajan vähentäminen itsessään sujuu helposti, Härmä sanoo. Yhteiskunnan kannalta tärkeitä vaikutuksia ovat työllistyminen ja maksettavien verojen määrä. Härmän mukaan pienempään palkkaan suostuminen voisi mahdollistaa lisähenkilökunnan palkkaamisen, jolloin työtä voitaisiin tasata. – Ehdotuksissa usein esitetty työllisyyden kasvu toisi ihmisiä pois valtion tukien piiristä. Tällöin veronmaksajien määrä kasvaa. Työhyvinvoinnin paraneminen voi myös vähentää sairauspoissaoloja ja pidentää työuraa, Härmä sanoo. Julkisella puolella, kuten sosiaali- ja terveysalalla työajan lyhentäminen olisi iso ongelma. Härmän mukaan esimerkiksi sairaalassa työaika voidaan helposti jakaa kahdeksan tunnin pätkistä kuuden tunnin pätkiin. Ongelmia ilmaantuu rekrytoinnissa, joka tuo lisää kuluja työnantajalle. – Sairaalaa ei voida sulkea yöllä, joten kolmen työntekijän sijaan työvuoroon tarvittaisiin neljä. Vähentäminen kannattaisi, jos työntekijöiden virkeys kasvaisi siten, että he hoitaisivat kuuden tunnin aikana 1,5 kertaa enemmän potilaita kuin ennen, Härmä sanoo. Härmän mukaan kokeiluja on helpompaa toteuttaa yksityisellä puolella, kuten tehdastyyppisessä toiminnassa, jossa tuotantoaikaa voidaan lyhentää. Marin kommentoi lopulta Aamulehti tavoitteli Sanna Marinia kommentoimaan ehdotustaan tarkemmin sunnuntaina ja maanantaina. Marin tavoitettiin lopulta Tampereen virastotalolta, mutta hän oli haluton haastatteluun. Sähköpostilla esitettyihin tarkentaviin kysymyksiin hän vastasi lopulta varsin yleisluontoisesti. –  Puheenvuoroni sdp:n 120-vuotisjuhlassa oli vastaus kysymykseen siitä, mitkä ovat tulevaisuuden isot visiot, joita puolueen pitäisi tavoitella. Mielestäni työelämän kehitys on aihe, josta pitää keskustella. Konkreettisena esimerkkinä nostin esiin työajan lyhentämisen nykyisestä. Marinin mukaan työaikaa on lyhennetty merkittävästi viimeisen sadan vuoden aikana samalla, kun työn tuottavuus on parantunut. – Neljän päivän työviikko tai kuuden tunnin työpäivä elämiseen riittävällä palkalla voi joidenkin mielestä kuulostaa utopistiselta ja mahdottomalta. Niin ajateltiin aikoinaan myös viiden päivän työviikosta ja kahdeksan tunnin työpäivästä. Palkansaajien keskiansio vuonna 2018 oli 3458 euroa. Vuositulot lomarahoineen olivat noin 43 225 euroa. Tuloveroja ja veronluonteisia maksuja kertyy alle 53-vuotiaalle palkansaajalle keskimääräisillä kunnallis- ja kirkollisveroprosenteilla 13 154 euroa vuodessa. Veroihin ja maksuihin menee 30,4 % tuloista eli kuukausipalkasta käteen jää näin 2 406 euroa. 6 tuntia päivässä, 5 päivää viikossa Työaika vähenee 25 %. Jos palkka laskee samassa suhteessa, kuukausiansio on 2593,50 euroa. Palkkaveroihin menisi 24,9 %, eli käteen jäisi 1948 euroa. Nettotulo alenisi siten 458 euroa ja verot 406 euroa. 4 päivää viikossa, 8 tuntia päivässä Työaika vähenee 20 %. Jos palkka laskee samassa suhteessa, kuukausiansio on 2766,40 euroa. Palkkaveroihin menisi 26,2 %, eli käteen jäisi 2041 euroa. Nettotulo alenisi siten 365 euroa ja verot 326 euroa. Lähde: Veronmaksajain keskusliitto