Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Teatteri Telakan Homo Secundus piikittelee joka suuntaan ja ilahduttaa tanssilla, mutta olisi kaivannut leikkuria

Heti yleisön astellessa katsomoon lavalla lauleskelee hahmo kitaran ja hopeisen trikoopuvun kanssa. Hahmo laulaa laulun ”itsareista” ja ilmoittaa, että tämä on hänen näytelmänsä. Hahmo on Miko Kivisen Kuolio, ja tämä todellakin on hänen näytelmänsä. Hopeisiin trikoisiin pukeutunut Kuolio-hahmo on esiintynyt Miko Kivisen aiemmissakin töissä tanssiteatteri Minimissä Kuopiossa. Minimi on tehnyt näytelmän yhteistyössä Telakan ja Tanssiteatteri Tsuumin kanssa. Näytelmän on ohjannut kuva- ja videotaiteilija, kirjailija ja ohjaaja Teemu Mäki , jonka aiempien töiden perusteella ei kannata odottaa suorasanaista proosanäytelmää. Sellaista ei tulekaan. Näytelmä koostuu juonellisesta puhenäytelmästä, monologeista, videoklipeistä sekä tanssi- ja lauluesityksistä. Osa esityksistä on kuin unikuvia ja juonikin ottaa välillä alitajuisen kovia kierroksia. Rakkaus, ihmisyys Päähenkilö on ainakin jossain määrin rikas ja menestyvä muotisuunnittelija Pia ( Tanjalotta Räikkä ), joka ihastuu päihdeongelmaiseen ja työttömään Nikoon (Miko Kivinen). Parin lisäksi mukana on muutama herkullinen sivuhahmo: Riikka Puumalaisen esittämä aviomies, Salla Korja-Paloniemen esittämä Nikon Karla-sisko ja Marja Myllylän esittämä isänmaallishenkinen Väpä. Näytelmän pääteema pyörii ihmisyyden ympärillä. Mäen ja Kivisen käsikirjoitus hutkii huolella joka puolelle ja irvailee niin keskiluokan elämysten kaipuulle, perussuomalaisille aatteille, alleviivaavalle maskuliinisuudelle kuin kommunismillekin. Kaikkia pilkataan, ja lopulta pääaatteeksi tuntuu jäävän se, että ihminen on melko typerä otus ja tuhoaa maapallon ja toisensa. Samalla hän kuitenkin kaipaa rakkautta. Venymistauti vaivaa Näytelmän parasta antia ovat hetkittäin kunnolla lentoon lähtevät dialogit ja tanssikohtaukset. Puumalainen ja Korja-Paloniemi ovat erinomaisia tanssijoita ja tuovat näytelmään samaan aikaan huumoria ja tulkintaa. Myllylän ja Puumalaisen kohtaus piilokojussa lähiön puistossa on hulvaton. Näytelmän kompastuskiviä ovat helposti venyvät monologit ja tuskallisen pitkä loppukohtaus. Kolmituntisesta pituudesta olisi ollut varaa nipistää. Ehkä pahin huti on miesten kokeman seksuaalisen ahdistelun käsittely vitsinä. En loppujen lopuksi ole varma, mitä mieltä olen näytelmää rytmittävistä Kuolion lauluista. Hetkittäin ne irvailevat hyvin iskelmän ja popin sanoitusten pateettisuudelle, mutta välillä viidessä minuutissa tehdyn tuntu häiritsee enemmän kuin huvittaa. Laulujakin on monta. Kaiken kaikkiaan näytelmä on viihdyttävä, hetkittäin onnistuneen kriittinen mutta ei onnistu kantamaan koko aikaa. Telakan ja Tampereen jälkeen Homo Secundus jatkaa matkaansa Espooseen, Kuopioon ja Helsinkiin. ☆☆☆ Ohjaus: Teemu Mäki Käsikirjoitus: Miko Kivinen ja Teemu Mäki Koreografia: Riikka Puumalainen Äänisuunnittelu: Antti Puumalainen Musiikki: Kuolio, Antti Puumalainen Valosuunnittelu: Nadja Räikkä Lavastus: Mirkka Nyrhinen, Nadja Räikkä Puvustus: Mirkka Nyrhinen Rooleissa: Miko Kivinen, Salla Korja-Paloniemi, Marja Myllylä, Riikka Puumalainen, Tanjalotta Räikkä Tuotanto: Teatteri Telakka, Tanssiteatteri Minimi, Tanssiteatteri Tsuumi Ensi-ilta 27.9.2019. Tampereella 10 esitystä, joista viimeinen 15.10.