Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Petra Olli on kovassa paikassa – kaikki kahden kortin varassa: ”Nyt ollaan aika täpärällä”

Petra Olli myöntää, että paineet ovat kovat. Keväällä on kaksi paikkaa iskeä. Panoksena on olympiapaikka. – Tietysti ne paineet ovat kovat. Minulla on isot odotukset, kuten varmasti muillakin. Kaikki odottavat, että haen sen olympiapaikan, hän kertoo. – Mutta kokemus auttaa. Osaan suhtautua asioihin rauhallisemmin. Urheilu ei ole enää minulle elämän ja kuoleman kysymys, vaikka en todellakaan koskaan sotaan soitellen lähde. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Ollin pitäisi jo keskittyä Tokion ensi kesän olympialaisiin, mutta nilkkavamma ja sairastelukierre pilasivat suunnitelmat. Maailman parhaaksi naispainijaksi vuonna 2018 valitun lappajärveläisen oli pakko jättää väliin syksyn 2019 MM-kisat, joista olisi ollut tarjolla kuusi olympiapaikkaa. Seuraava mahdollisuus on maaliskuussa Euroopan omassa karsinnassa Budapestissä, jossa on jaossa kaksi olympiapaikkaa. Jos sieltä ei matkalippua irtoa, keväällä on tarjolla vielä kaksi lisää maailmankarsinnasta. – Rion olympialaisiin varmistin paikan jo MM-kisoista. Nyt ollaan aika täpärällä. Jos ei keväällä onnistu, kausi on periaatteessa siinä. – Karsinnoissa tärkein matsi on se välierä. Keräilyerillä ja pronssiotteluilla ei ole mitään merkitystä. Olen nähnyt kun finaalimatsejakin jätetään väliin yllättävän vamman vuoksi, kun olympiapaikka on varmistettu. Vihdoin kunnossa Ollin tauko kisoista ehtii venyä vajaan vuoden mittaiseksi ennen paluuta molskille tammikuussa kansainvälisessä turnauksessa Italiassa. Helmikuussa edessä ovat EM-kisat Italiassa, jotka eivät nyt poikkeuksellisesti ole kevään päätavoite. Petra Olli kertoo kevään tavoitteeistaan. Kun pöydälle nostetaan nykyinen terveystilanne, Olli koputtaa sitä. – Syksyn jälkeen ei ole ollut sairasteluja tai mitään loukkaantumisia. Tietysti urheilijalla kolottaa välillä joka paikkaa, mutta mitään treenitaukoja ei ole nyt tullut. Ja kyllä sitä on pärjätty vähän romunakin. Budapestissä voitin 2018 MM-kultaa, vaikka kyynärpää ei ollut täydessä kunnossa, hän kertoo. – Joulukuun kahden viikon leiri Kiinassa oli vuoden paras. Sielläkään ei jäänyt yhtään harjoituspäivää pois, vaikka kerralla painettiin kolmea tuntia. Olli voitti vuonna 2018 MM- ja EM-kultaa 65 kilon sarjassa. Olympialaisissa sarja on 62 kiloa. Painija sanoo, että muutoksen huomaa. – Sitä on paljon terävämpi, kun painoa on vähemmän. Katsotaan nyt vielä, miten painonpudotukset ja tankkaukset sujuvat – onko molskilla niiden jälkeen niin sanotusti voimiensa tunnossa. Se pitää hoitaa niin, että homma toimii. Sillä ei vielä pitkälle pääse, kun onnistuu sen painon pudottamaan oikeaan sarjaan. Siellä pitää pystyä myös painimaan. Lappajärven Veikkoja edustava urheilija sanoo, että molskivire ei ole vielä aivan piikissä. – Välillä treeneissä tuntuu tosi hyvältä, välillä todella pahalta. Semmoinen olo kuitenkin on, että olen taas kehittynyt voimaharjoittelussa ja lajinomaisessa räjähtävyydessä. – Oleellista myös on, että pääkoppa toimii. Kokemusta on haettu sen verran, että fyysisten, taktisten ja henkisten ominaisuuksien pitäisi olla kohdillaan. Ei tässä ainakaan taaksepäin ole menty. Olli painottaa, että paikka Tokioon on ehdottomasti tavoitteena ottaa jo maaliskuun karsinnasta. Suomalaispainijoille ei ole vielä ainuttakaan paikkaa olympialaisiin. Ollin ohessa vahvimpia ehdokkaita on Elias Kuosmanen . – Kyllä ne olympiapaikat olisivat tosi tärkeitä itseni ja muiden painijoiden lisäksi koko lajille Suomessa, Olli sanoo. Tokiossa lappajärveläisen 62 kilon sarja tulee olemaan äärettömän kova. – Siellä ei ole yhtä ylivoimaista nimeä, mutta vastaavasti löytyy 6–8 todella kovaa painijaa, joista kuka tahansa voi hyvänä päivänä voittaa. "Aikamoinen itku" Vuonna 2016 Ollin 58 kilon sarjaa dominoi olympialaisissa Japanin Kaori Icho . Lappajärveläinen taas koki Riossa yhden uransa karvaimmista pettymyksistä, kun hän lensi ulos jo toisella kierroksella. Se oli kuitenkin osa kasvutarinaa. – En ole enää niin äkkipikainen tai sellainen nollasta sataan kiihtyjä kuin nuorena. Osaa olla matollakin rauhallisempi ja järkevämpi. – Olen myös oppinut, ettei paini ole koko elämä. Sama miten menee, kyllä ne ystävät ja tukijoukot pysyvät. Eivät ne minusta vain painin takia välitä. Hän oletti, että lentokentällä olisi ollut vastassa Rion pettymyksen jälkeen vain vanhemmat ja veli. Paikalla oli kuitenkin "puoli" Lappajärveä. – Sanoin itselleni, että kentällä en rupea itkemään, mutta siellähän olikin sitten perheen lisäksi paljon seuran väkeä. – Kyllä siinä aikamoinen itku lopulta tuli. Olli sanoo, että apua saa vaikeilla hetkillä läheisiltä, kun muistaa kohdella muita ihmisiä hyvin. – Toivon antaneeni itsestäni positiivisen kuvan. Ainakin olen tukea saanut myös silloin, kun menestystä ei ole tullut, hän kertoo. – Välillä sitä ajattelee, että tämä on yksinäistä hommaa ja miettii vaikeina aikoina pettäneensä kaikki, mutta ei se niin mene. On mahtava huomata, että kaikki ovat tukena – tulee mitä tulee. Kovat näyttöhalut Ollin valmentaja Ahto Raska sanoo, että syksy ja loppuvuosi ovat olleet onnistuneita harjoituksellisesti. – Joulukuun leirillä Kiinassa testattiin, että missä mennään. Sieltä saatiin hyviä merkkejä, Raska kertoo. Raska uskoo, että suojatilla on todella kovat näyttöhalut keväälle. – Vielä ei olla huippupiikkikunnossa, mutta tässä on vielä kaksi kuukautta aikaa maaliskuuhun. Tosi hyvin pitää kokonaisuus sinne rakentaa. Iltalehti tapasi Petra Ollin Kuortaneen urheiluopistolla, joka on keihäänheiton pitkäaikainen koti Suomessa. Myös Olli heitti nuorempana keihästä ja voitti 15-vuotiaana Suomen mestaruuden. Olisiko Petra Ollista voinut tulla huippunimi myös keihäänheitossa, Kuortaneen urheiluopiston rehtori Tapio Korjus? – Kyllä olisi – meidän valmennuksessa, Korjus heittää nauraen. – Yritimme Petraa houkutella toki keihäänheittäjäksi, mutta ei tuon jääräpään päätä käännetty, Korjus jatkaa ja katsoo vieressä istuvaa Ollia.