Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Eurovaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Ei mitään järkeä: EU-kansa on tyytyväisimmillään pitkään aikaan, ja EU-vaaleissa odotetaan isoa jytkyä, joka pysäyttää unionin

Tilanne on nurinkurinen. Euroopan unionista tykätään enemmän kuin vuosikymmeniin – mutta pian pidettävissä EU-vaaleissa odotetaan sen vastustajien suurvoittoa. Eurojytky tulee, lupasi Timo Soinikin jo tammikuussa Maaseudun Tulevaisuuden kirjoituksessaan. Jos se nyt tulee, sitä ovat tekemässä monet sellaiset poliitikot, jotka tuhosivat Soinin poliittisen tulevaisuuden. Mitä siihenkin sanoisi? Sitä saat, mitä tilaat? Jytkyjä tulee, kun niiden perään huudetaan. On euromasokismin aika? Suomalaiset pääsevät toukokuussa todennäköisesti olemaan mukana ensimmäisen kerran laajasti ulkoapäin häirityissä vaaleissa. Venäjälle ja muille EU:n heikentämisestä kiinnostuneille kevään europarlamenttivaalit ovat tärkeät. Äänestys asettuu suoraan samaan sarjaan vuoden 2016 brexit-päätöksen ja Yhdysvaltojen presidentinvaalien kanssa. Luvassa on poikkeuksellinen annos disinformaatiota, hämäystietoa, riidan lietsontaa ja suoranaisia valeuutisia. Niillä pyritään erityisesti aktivoimaan EU:hun vaistomaisen kielteisesti suhtautuvat äänestäjät uurnille. Samalla halutaan vahvistaa passiivisuutta siinä kansanosassa, joka hiljaa tyytyväisenä elää eurooppalaista arkea. Hiljaa tyytyväisen enemmistön olemassaolo on tilastollinen tosiasia. Kyselytutkimusten mukaan noin kaksi kolmasosaa EU-kansalaisista pitää unionin olemassaoloa hyvänä ja itselleen hyödyllisenä asiana. Etenkin nuorten mielialat ovat EU-myönteisemmät kuin kertaakaan aiemmin tällä vuosituhannella. Myös Britannian EU-erohankkeen eli brexitin solmut ovat herättäneet monet huomaamaan unionin ja siinä mukana olemisen hyvät puolet. Silti mittaukset kertovat myös, että erilaiset populistiset puolueet ja ääriliikkeet voivat napata noin kolmanneksen EU-parlamentin paikoista. Jos niin käy, voi unionin päätöksenteko käytännössä halvaantua pitkäksi aikaa. Ei ole vaikea päätellä, missä päin maailmaa sellainen tulos otettaisiin suurimmalla tyytyväisyydellä vastaan. EU-parlamentin vaaleissa ei päätetä siitä, tuleeko unionista liittovaltio. Eikä niissä sen enempää päätetä siitä, eroaako Suomi tai jokin muu jäsenmaa EU:sta. Ne ovat kansallisiin vaaleihin kuuluvia asioita. Jäsenmaiden hallitukset ratkaisevat sen, mistä asioista EU ja sen elimet voivat tehdä päätöksiä. EU-parlamentin vallan piiriin kuuluu eritoten arkisia, jopa käytännöllisiä mutta samalla perin ideologisia asioita. Etenkin digitaalisuuden, ilmaston kuumenemisen ja muuttoliikkeen tuomat muutokset ovat sellaisia, etteivät ne rajoista piittaa. Niiden hallintaan tarvitaan rajat ylittäviä päätöksiä. Mutta jos hiljaa tyytyväisiä ihmisiä ei kiinnosta ottaa kantaa vaikkapa tekijänoikeuksiin, kuluttajaturvallisuuteen ja hiilinielujen laskentaan, niin he luovuttavat avoimen valtakirjan niille, joiden tavoitteena on lähinnä sammuttaa valot. EU-vaalien alla kannattaa tehdä vaikka pieni muistikoe: mitä kaikkea onkaan erilaisten kohuotsikoiden mukaan kielletty tai aiottu kieltää EU-päätöksillä? Lakupiiput, veneterva, kahvinkeittimet, pölynimurit, palviliha, lasten kirjeet joulupukille tulevat ainakin mieleen. Moniko uhka on toteutunut, ja monestako EU:n säätämästä kiellosta on ollut sinulle todellista haittaa? Syitä äänestää EU-vaaleissa on vaikka kuinka monta. Julkisuus näyttää keskittyvän etsimään syitä olla piittaamatta. Hyvä esimerkki tästä on Suomessa nostettu (sinänsä osin aiheellinen) närkästys eurovaaleissa ehdolla olevista tuoreista kansanedustajista. Kansanedustajia on listoilla 14. Muita ehdokkaita on 255. Eiköhän siitä joukosta oma äänestettävä löydy.