Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Suunnistaminen on oiva tapa hoitaa parisuhdetta – kun rasteja etsitään yhdessä, ongelmat on ratkaistava riitelemättä ja keskustelemalla

Vaimoni päätti huhtikuun lopulla, että elvytämme uudelleen muutaman vuoden tauolla olleen suunnistusharrastuksen. Pian huomasin olevani Tampereen Iltarasteilla Hervannassa. Onneksi osa rasteista näytti olevan tutun talvisen hiihtoreitin ympäristössä. Helppo nakki. Reissusta ei paljon käteen jäänyt. Nelosrastia ei löytynyt. Sen oli varmasti joku varastanut. Kerran putosimme kartalta kokonaan. Kun myös 10. rasti teki tepposet, jätimme leikin sikseen. Noloa. Olimme unohtaneen sen tärkeimmän: kartan tarkan lukemisen. Kaikilla niillä pisteillä, viivoilla, kaarilla, pylpyröillä ja kolmioilla on väliä. Myös väreillä: valkoinen on tavallista metsää, keltainen viittaa valoon ja avoimiin alueisiin, mitä vihreämpää sitä vaikeampaa on edetä, mitä sinisempää sitä enemmän jalat kastuvat. Päätimme ottaa karttamerkit haltuun. Kun viikon päästä suunnistimme Haralanharjulla Kangasalla, luimme sekä karttaa että ympäröivän metsän maisemia ja maaston muotoja erityisen tarkkaan. Hervannan jälkeen rasteja on ollut hakusessa 58. Kaikki ovat löytyneet. Rastien lisäksi metsässä tulee suunnistaessa vastaan toinen toistaan hienompia paikkoja, joihin ei muuten eksyisi. Myös sen on oppinut, että metsässä polkuja on paljon enemmän kuin kartalla. Suunnistus vaatii keskittymistä. Siinä etätyöt ja muut kiireet unohtuvat. Aivot kiittävät. Parisuunnistus on myös oivallinen tapa hoitaa suhdetta. Metsässä reitinvalintaan ja sijaintiin liittyvät ongelmat on ratkaistava yhdessä keskustelemalla eikä riitelemällä, semminkin kun mukana on vain yksi kompassi. Kun itse ei ole varma, toiseen on luotettava. Tosin myös sen suunnistus on opettanut, että metsässäkin nainen on miestä useammin oikeassa. On ollut hauska nähdä, että taidot kehittyvät. Tuntuu hyvältä, kun huomaa hyödyntäneensä kuviorajoja tai kun on osunut suppaan hyvin piilotetulle rastille. Ruskea on suunnistuskartan maanläheisin ja tärkein väri. Sillä piirretään muun muassa maanpinnan muodot ja korkeuskäyrät. Huippusuunnistajat käyttävät paljon korkeuskäyriä. Tavoitteeni ei ole tulla huippusuunnistajaksi, mutta lukemisesta olen aina pitänyt. Tänä kesänä aion kehittää erityisesti ruskean ymmärrystäni eli käyrälukutaitoa. Poikkeusoloissa iltarasteja on jo kahden kuukauden ajan järjestetty omatoimitapahtumana. Kartan voi ostaa viikoittain verkosta tai Suunnistajan kaupasta Rantaperkiöstä. Toivottavasti omatoimirastit saavat tässä muodossa jatkoa heinäkuun lopun jälkeenkin. Rasteille on kiva mennä juuri silloin kun se itselle sopii. Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.