Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Ruostunut höyrykone seisoo tulevien omakotitonttien tiellä: Atalalaiset toivovat, että sokean erakon muisto säilyisi uudella asuinalueella

Aitolahdentiellä, suunnilleen Olkahistenlahden paikkeilla, on pieni tienviitta itään. Opasteessa lukee Ojala, ja sen osoittamaan suuntaan vie kapea Ojalankyläntie. Käännytään sinne. Edellä sotkee polkupyörällä vinhaa kyytiä Heikki Raninen . Mies asuu viereisellä Tasanteen alueella, mutta nyt hänellä on meille jotakin näytettävää Ojalassa. Käännymme Ranisen perässä kylätieltä sivuun vielä pienemmälle tielle, joka päättyy nopeasti tonttiaukean reunaan. Matka jatkuu jalan. – Tässä oli kesäpaikka pariskunnalla, joista ainakin toinen tunsi Paavon, jonka tila oli naapurissa, Raninen selittää ja osoittaa punamullalla maalattua puutaloa. Kävelemme mökin hoidetun pihan poikki ja saavumme metsikköön. – Olemme nyt Paavon viljapelloilla, Raninen toteaa keskellä korpea. Kovin ovat pellot rehevöityneet. Siellä täällä kohoaa kuusia, mäntyjä ja koivuja, jalkojen juuressa levittäytyy kielomeri. Hetken aikaa kun jaksaa kasvillisuuden seassa tarpoa, käy selväksi, ettei täällä sentään pelkkää ryteikköä ole. Ensimmäisenä vastaan tulee puoliksi lahonnut parakkimainen talo. Ei siinä montakaan neliötä ole, mutta kenties tarpeeksi yhdelle ihmiselle. Musta ja suurikokoinen mies Mainitulla pariskunnalla Raninen tarkoittanee Anja ja Pekka Siikanivaa . Mökki oli Anja Siikanivan, os. Hietanen, perheen kesäpaikka, jossa hän vietti kesiään 1950-luvulta lähtien. Pirkanmaan maakuntamuseon tutkija Anu Salmela haastatteli Siikanivan pariskuntaa 23. kesäkuuta vuonna 2015. Haastattelun aiheena oli Ojalassa yksin asunut sokea mies. ”Sokea-Paavo” oli Anja Siikanivan kesäpaikan rajanaapuri. Paavo oli todennäköisesti syntynyt vuosina 1900–1910, ja hänen sukunimensä oli haastatellun muistin mukaan Lahtinen. Siikaniva vietti kesiään Ojalankylässä 1950-luvulta lähtien. Mökille tultiin heti koulujen loputtua kolmeksi kuukaudeksi. Sokea-Paavolle käytiin ilmoittautumassa, jotta hän tiesi, että naapurit olivat saapuneet. Ensi alkuun lapset arastelivat Paavoa. Tämä kun oli ”nokinen, musta ja suurikokoinen”. Vähitellen pelko kuitenkin muuttui kunnioitukseksi. Yhteiselo sujui sulassa sovussa, ja Paavoa yritettiin auttaa viemällä hänelle välillä ruokaa. Erityisesti Siikanivan äidin tekemä keitto kesän ensimmäisestä varhaiskaalista oli perinne. Sokea-Paavo oli kuulemma aina ollut huononäköinen. Lopullisesti näkökyky oli hävinnyt keuhkokuumeen seurauksena. Jos sää suosi, eli oli kirkasta, hän näki joitakin valoja ja varjoja. Sokeudestaan huolimatta Paavo asui yksin. Hän sai kodin askareet ja maatyöt hoidettua, viljeli tilallaan viljaa ja perunaa. Kertoman mukaan hän rakensi mailleen omin avuin myös saunan. Paavo ei liikkunut tilansa ulkopuolella yksin. Ella-niminen sisko hoiti esimerkiksi kauppa-asiat. Pikkuhiljaa Paavon elämä Ojalassa muuttui lähinnä kesäasumiseksi siskon kanssa. Viimeiset kesänsä hän vietti Ojalankylässä 1970-luvulla. Sen koommin ei Paavo eikä liioin kukaan muukaan ole maatilalla elellyt – jos ei pienempiä luontokappaleita oteta lukuun. Höyrykone on yhä paikalla Harpotaan Ranisen kanssa syvemmälle sokea-Paavon maille, kunnes saavutaan aukean tapaiselle. Täältä löytyy lahonnut hirsirakennus ja ruosteinen höyrykone. – Tässä on ollut Paavolla puimala, jota hän on höyrykoneellaan käyttänyt. Puimalan yhteydessä on myös ollut riihi, Raninen kertoo hirsirakennuksen edustalla. Rakennuksen päädyssä on iso kuoppa: talvivarasto Paavon perunoille. Aukean toisella puolen on entinen lampi, jonka Paavo on Ranisen mukaan itse padonnut alueelle laskevasta ojasta. Osa patorakennelmasta on edelleen kasassa. – Yhden tarinan mukaan Paavo olisi käyttänyt pientä generaattoriakin lammessa, mutta tästä ei ole varmaa tietoa, Raninen toteaa. Tiluksilta löytyy vielä pieni lähde ja aiemmin mainitun saunan jäänteet. Kiuas on tallessa, muttei ihan löylykunnossa. Lähdemme takaisin kohti Ojalankyläntietä. Matkalla Raninen kertoo ”löytäneensä” sokea-Paavon viitisen vuotta sitten. Tai oikeastaan hän löysi metsästä höyrykoneen ja hiljalleen luhistuvat rakennukset. Siitä alkoi selvittely. – Esitimme Atalan omakotiyhdistyksen ominaisuudessa kaupungille, voisiko alueen historiaa ja Paavon tarinaa ottaa jotenkin kaavoituksessa huomioon. Niin, Tampereen itärajalla sijaitsevassa Ojalassa on viime aikoina alkanut tapahtua. Aluetta kaavoitetaan yhdessä viereisen, Kangasalaan kuuluvaan Lamminrahkan kanssa uudeksi asuinalueeksi. Ojalan ensimmäinen asemakaava hyväksyttiin viime kesänä. Paavon entisille maille on kaavoitettu omakotitontteja. Korttelialueen nimi on ”Metsä-Heikkilän kuja”. Metsän alkuperäistä asukasta ei kuitenkaan ole täysin kaavoituksessa unohdettu. Kauempana Ojalan eteläosassa sijaitsevan korttelin koilliskulmaan on tulossa ”Sokea Paavon pannu” -niminen aukio. Ojalasta on määrä rakentua noin 4 000 asukkaan alue vuoteen 2030 mennessä. Ojala on yksi Tampereen kohdealueista, joissa edistetään puurakentamista. Ojalan osayleiskaava astui voimaan tammikuussa 2016. Asemakaava tehdään alueelle useassa eri vaiheessa. Ensimmäinen asemakaava hyväksyttiin Tampereen valtuustossa kesäkuussa 2019. Se mahdollistaa alueelle koteja noin 2 000 asukkaalle. Tampereen kaupunki kehittää Ojalaa yhdessä Kangasalan puolella olevan Lamminrahkan alueen kanssa. Lähde: Tampereen kaupunki.