Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Pekka Jokisalo löysi liki tuhat vuotta metsän siimeksessä lojuneen aarteen – Museovirasto innoissaan, löytö säilynyt poikkeuksellisen hyväkuntoisena

Pekka Jokisalo ei arvannut, millaiseen aarteeseen hän törmäisi, kun hän lähti metallinpaljastimensa kanssa metsään sunnuntaina. – Alue on hyvin kivistä ja kallioista. Olin aluksi sitä mieltä, että tuskin sieltä mitään löytyy, pari vuotta metallinetsintää harrastanut mies kuvailee. Noin tunnin etsinnän, ja kahden löytyneen hevosenkengän jälkeen, noin kello 13, metallinpaljastin alkoi piipata kivien välissä olevalla tasaisella kohdalla. Noin 15 sentin syvyydessä Jokisaloa odotti noin neljän sentin levyinen, hevosta esittävä koru. Tämän hetken arvion mukaan koru oli odottanut löytäjäänsä Noormarkussa metsäpeitteiden alla lähemmäs tuhat vuotta. – Mietin, miten se on aikanaan siihen päätynyt. Onko vain pudonnut vahingossa, vai mitä on sattunut. On vaikea kuvitella, että sillä paikalla mitään isompaa asutusta tai liikennettä olisi ollut. Vaikka eihän sitä voi tietää, mitä ihmiset tuhat vuotta sitten ovat touhunneet. Korun tarkkaa löytöpaikkaa Jokisalo ei halua julkisuudessa kertoa. – Se löytyi metsäiseltä ja kiviseltä alueelta Noormarkunjoen varresta. Löytöpaikan läheisyydessä ei Jokisalon mukaan ole tunnettuja muinaisia asuin- tai hautapaikkoja, vaikka niitäkin Noormarkun seudulla on. – Ne ovat pitkälti Porin suunnassa. Tämä oli enemmänkin Lavian ja Lassilan suunnalla. Löydettyään korun, Jokisalo lopetti etsinnät, ja ilmoitti siitä Museoviraston Ilppari-palveluun. Koru on aika painava, ja Jokisalo ajatteli aluksi sen olevan hopeaa. Museoviraston amanuenssi Sami Roininen kallistuu ennemmin metalliseokseen. – Minusta se näyttäisi olevan jonkinlaista metalliseosta, jossa on ainakin kuparia ja tinaa, varmaan jotain muutakin, Roininen sanoo valokuvan perusteella. Löytö on hänen mukaansa riipuskoru, joka on valmistettu joskus 1100- tai 1200-luvulla, rautakauden ja keskiajan siirtymävaiheessa. – Korun alkuperä on todennäköisesti itäinen. Se on tullut jostain Laatokan suunnalta. Koru tutkitaan tarkemmin, kun se ennättää Museovirastolle Helsinkiin. Jokisalon löytämä koru on säilynyt poikkeuksellisen hyväkuntoisena. Roininen uskoo sen johtuvan käytetystä metalliseoksesta. – Olen joskus ennenkin kohdannut vähän samanlaisesta metalliseoksesta valmistettuja koruja. Se on väriltään harmaampaa kuin yleisimmin käytetyt kupariseokset, ja se näyttää säilyvän maaperässä paremmin, Roininen sanoo. Hän kertoo pitävänsä löytöä alueen historian tutkimukselle hyvin merkittävänä. – Satakunnan rannikkoalue on juuri tämän aikakauden, myöhäisen rautakauden, varhaisen keskiajan löytöjen suhteen perinteisesti hyvin tyhjää aluetta. Sieltä on tehty paljon vähemmän löytöjä kuin Kokemäenjoen varresta tai Sastamalasta. Siksi jokainen tämän aikakauden löytö on tärkeä palanen alueen historian palapelissä. – Tällaisten löytöjen avulla me pääsemme vähitellen käsiksi siihen, millaista ihmisten elämä sillä seudulla on silloin tuhatkunta vuotta sitten ollut. Ei se Noormarkkukaan mikään autiomaa ollut, kyllä siellä ihmisiä on ainakin liikkunut ja ehkä asunutkin. Aiemmin idästä peräisin olevat eläimen muotoiset riipuskorut olivat varsin harvinaisia koko maassa. Viime vuosina löytöjen määrä on kuitenkin kasvanut, mistä kiitos kuuluu Roinisen mukaan juuri Jokisalon kaltaisille vastuullisille metallinetsijöille. – Nyt eläinaiheisia riipuksia on löytynyt aika paljon, ja muinaismuistolakia noudattavat metallinetsijät ovat toimittaneet niitä meille, missä ne palvelevat tutkimusta ja näyttelytoimintaa. Korujen eläinhahmot ovat olleet Roinisen mukaan yleisemmin lintuja. Hevos- ja koira-aiheet ovat olleet selvästi harvinaisempia. Saman tyyppisiä hevosaiheisia koruja on kuitenkin löytynyt ainakin Suomussalmelta ja Ikaalisista, ja myös Kalevala Korulla on siitä versionsa. – Käsityöläiset ovat voineet valaa samalla muotilla useampia saman tyyppisiä koruja. He ovat myös jäljitelleet toisiaan, kun joku muoto on koettu viehättäväksi. Samantyyppisiä koruja on voitu valmistaa aika laajassa mittakaavassa markkinoilla myytäväksi. Kaikki tuon ajan korut eivät ole olleet sellaista tilauksesta tehtyä tavaraa. Jokisalo esitti Museovirastolle toiveen, että koru saataisiin näytteille Satakunnan Museoon. – Ajattelin, että jos se on tuhat vuotta ollut Noormarkun maaperässä, niin ei sen tarvitsisi kovin kauas mennä nytkään. Roinisen mukaan se on hyvinkin mahdollista. – Jos Satakunnan museo haluaa sen näyttelyyn, niin olen melko varma että se voidaan antaa heille pitkäaikaiseen lainaan. Se on kuitenkin Satakunnan museon asia.