Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Eurovaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Yrityselämässä politiikka ei kiinnosta oikeastaan ketään – ehdolla taisi olla jopa enemmän rikollisia kuin menestyneitä yrittäjiä tai yritysjohtajia

Olin nuorena innostunut yhteiskunnallisista asioista. Olen työskennellyt Alexander Stubbin poliittisena avustajana Brysselissä, nähnyt puoluepelin sisäpiiristä, ollut sekä lobbari että lobattava ja monen poliitikon kanssa olemme hyviä ystäviä. Vaalien alla kaverit tuntuvat aina lisääntyvän, kun ehdokkaat soittavat ja pyytävät rahaa. Ei heru enää. Olen kyllästynyt politiikkaan ja huolissani siitä. En katsonut ainuttakaan vaalikeskustelua, koska ei sellaista mölinää jaksa seurata. Äänestämässä kävin, koska koen sen demokratian kunnioituksena. Naisten jääkiekon MM-finaali kiinnosti enemmän kuin vaalivalvojaiset. Yrityselämässä politiikka ei kiinnosta oikeastaan ketään. Kasvuyrittäjien ja yritysjohdon katse on yritystoiminnassa ja kansainvälisissä markkinoissa, niin kuin pitää ollakin. Politiikasta ei enää juurikaan puhuta. On paradoksaalista, että yritysten yhteiskuntavastuu ja vaikuttavuus ovat ilmiöinä voimistuneet, mutta suhde yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen on heikentynyt. Miksi menestynyt yritysihminen lähtisi politiikkaan? Ehdolla taisi olla jopa enemmän rikollisia kuin menestyneitä yrittäjiä tai yritysjohtajia. Eläköityneet vuorineuvoksetkin lähtevät nykyään mielummin Portugaliin kuin politiikkaan. Ei sillä, että heitä olisi ikävä. Ihmettelen, kauanko esimerkiksi Elina Lepomäki jaksaa uhrata parhaita vuosiaan politiikassa, kun ottajia olisi muuallakin. Yritysmyönteistä Harri Jaskaria äänet eivät enää kantaneet. Samalla en usko siihenkään, että yrityselämän ihmiset olisivat jotenkin parempia politiikassa. Alat ovat erilaisia. Juha Sipilä ja Anne Berner yrittivät johtaa hallitusta kuin yhtiön hallitusta ja kulttuurierot synnyttivät kitkaa. USA:n presidentti Donald Trump on tässä oma lukunsa. Vetääkö politiikka puoleensa eri alojen parhaita kykyjä? Kun katsoin listoja sillä silmällä, hyvin harvan olisin valmis rekrytoimaan töihin. Moni poliitikko tuskin pärjäisi yksityisellä sektorilla, mikä on harmi, koska urakiertoa eri sektoreiden välillä tarvittaisiin enemmän, jotta yhteisymmärrys lisääntyisi. Vastavuoroisesti minä en pärjäisi politiikassa. Mikäli politiikka ja yksityinen sektori erkaantuvat liikaa toisistaan, voi syntyä tilanne, jossa enemmistö päätöksentekijöistä saa palkkansa julkiselta sektorilta ja yhdessä päättävät, mikä on julkisen sektorin koko ja miten paljon yksityistä sektoria verotetaan. Näin on jo monissa kunnissa. Kyseessä on iso rakenteellinen ristiriita. Edunsaaja päättää enemmistönä eduistaan ja pieni vähemmistö maksaa viulut veroina. Toinen on sukupolvien välinen ristiriita. Mitä enemmän nuoriso erkaantuu politiikasta, sitä enemmän se jättää valtaa eläkeläisille. Nuorisovaalit voitti läpi Suomen ehdokas numero 69. Eipä taida nuoret tajuta, että heidän maksettavaksi tulevat vanhusten hoivakulut ja eläkkeet, valtion velkataakka ja ilmastonmuutoksen investointivelka. Itse he tuskin tulevat eläkettä eläkejärjestelmästä koskaan saamaan. Vitsit ovat vähissä. Brexit on ikävä ja kallis parodia siitä, mitä tapahtuu kun politiikasta tulee populistinen protesti. Politiikka on liian arvokasta jätettäväksi vain poliitikoille. Parempi yhteisymmärrys ja yhteistyö palvelisi koko yhteiskuntaa. Yrityselämän poissaolo politiikasta tulee sille itselleen kalliiksi. Kirjoittaja on pääomasijoittaja ja omistajuuskirjailija