Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Tienvarsien niitto jakaa suomalaiset kahteen leiriin – Kysyimme seitsemän kysymystä niitosta, näin Ely-keskus ja Väylävirasto vastaavat

Pääosa maanteistä kuuluu viherhoitoluokkaan, jossa nurmet niitetään kerran kesässä. Kysyimme Ely-keskusten ja Väyläviraston valtakunnallisesta Liikenteen asiakaspalvelusta seitsemän kysymystä niitosta. Milloin tienvarsien niittoon ryhdytään? – Niitot käynnistyvät vilkkaimmilla tieosuuksilla kesäkuun puolivälissä. Vähäliikenteisemmällä tiestöllä niittoja tehdään yleensä heinäkuun alusta alkaen. Lisäksi hoitourakoihin sisällytetään niittoihin liittyviä aluekohtaisia tarkennuksia. Esimerkiksi koulujen kohdalle ajoitetaan niittokerta lähelle koulun alkamisajankohtaa. – Vilkkaampien seututeiden sekä valta- ja kantateiden nurmia niitetään yleensä kaksi kertaa kesässä. Pienellä osalla tiestöstä niittoa tehdään 3–4 kertaa kesässä. Tällaiset alueet sijaitsevat usein taajamissa tai ovat muutoin keskeisellä paikalla olevia erityisalueita. Mikä tarkoitus tienvarsien niitolla on? – Tienvarsien niitoissa on kyse kaikkien tiellä liikkujien turvallisuudesta ja luonnon monimuotoisuuden edistämisestä. Niitoilla pyritään takaamaan tiellä liikkujille esteettömät näkemät ja rajoittamaan vesakon leviämistä liian lähelle ajoratoja. Avoin tienreuna ei houkuttele eläimiä jatkamaan kulkuaan ajoradalle saakka. Hyvä näkyvyys antaa kuljettajalle aikaa reagoida yllättäviin tilanteisiin. Millaista palautetta niitosta yleensä saadaan? – Sekä puolesta että vastaan. Joidenkin mielestä ei saisi niittää lainkaan, sillä kukat ovat kauniita ja niiden kasvua tulisi edistää. Toisten mielestä niitetään liian harvoin tai liian myöhään ja palautteen mukaan korkeat kasvustot ovat riski liikenneturvallisuudelle ja niittämätön piennar on epäsiisti – Nykyisillä taloudellisilla resursseilla ei ole mahdollista ajoittaa niittoja vuosittain jatkuvasti muuttuvien kasvuolosuhteiden mukaan siten, että niittoajankohta olisi aina lupiinin torjunnan kannalta paras, mutta samalla luonnonvaraisten kasvien kannalta suotuisa. Mikä on niittoetäisyys? – Niittoetäisyys riippuu tien hoitoluokasta ja on määritelty tiekohtaisesti jokaisen tien osalta. Esimerkiksi N1-luokkaan kuuluvat 2-ajorataiset tiet (esimerkiksi moottoritiet, kaupunkien sisääntuloväylät) ja niillä niitto on ulotettava vähintään kuuden metrin etäisyydelle päällysteen reunasta. – N2-luokassa (valta- ja kantatiet, vilkkaat seututiet) niitto ulotetaan vähintään neljän metrin etäisyydelle päällysteen reunasta. Muilla teillä ja kevyen liikenteen väylällä niitetään kahden metrin etäisyydellä päällysteen reunasta. Millaisella kalustolla tienvarsia niitetään? – Niiton ja vesakoinnin peruskoneet ovat esimerkiksi pyöräalustaiset kaivinkoneet, matalapainopistetraktorit, tiehöylät, metsätraktorit, monitoimikoneet ja niin edelleen. Niittokoneiden tulee olla CE-merkittyjä, ja niissä on käytettävä myös laitevalmistajan edellyttämää suojausvarustusta, mikäli sellainen erillisenä on. Kenen toimesta niitot yleensä tehdään? – Tienhoidon urakat on kilpailutettu yleensä viisivuotisilla sopimuksilla. Myös niittotyöt kuuluvat näihin urakoihin. Isoimmat toimijat ovat YIT ja Destia. Urakoita on myös NCC Suomi Oy:llä, Savon Kuljetus Oy:llä ja Pahkakangas Oy:llä. Niittotyöt ovat tyypillisesti niitä töitä, joita teetetään paikallisilla yrittäjillä aliurakointina. Sattuuko niittotilanteissa jotain vahinkoja? – Tyypillisiä niittovahinkoja ovat esimerkiksi postilaatikon rikkoutuminen, pihaistutusten vahingoittuminen tai kiven sinkoutuminen. Jos tällainen tilanne sattuu, kannattaa olla mahdollisimman nopeasti yhteydessä kyseisen työn suorittajaan. Mahdollinen postilaatikon rikkoutuminen kuuluu Postin korvattavaksi.