Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Muista levätä ja venytellä – jos ehdit

Joutilaisuus on asia, jota ei ymmärretä tai jos ymmärretään, niin ymmärretään väärin. Urheilussakin pitää osata olla tekemättä mitään. Sitä sanotaan levoksi. Urheilijan pitää treenata, mutta välillä täytyy levätä, ottaa rennosti. Sen luulisi olevan helpointa maailmassa, muttei se ole. Juoksin nuorempana maratoneja. Noudatin tunnollisesti harjoitusohjeita. Vedin välillä pitkää lenkkiä, välillä vähän lyhyempää, mutta nopeatempoisempaa. Pahin paikka oli, kun harjoitusohjelmassa luki neljä kirjainta: L, E, P, O. Varsinkin juuri maratonkisan alla lepääminen alkoi tuntua mahdottomalta. Kropassa oli epävarma olo: tuleekohan juoksusta mitään? Epävarmuus johti siihen, että lähdin itseltäni salaa lenkille silloin, kun olisi pitänyt herkistellä ja huilata. Tuntui siltä, että jos en nyt ota paria tuhtia vetoa tähän paikkaan, uuvahdan maratonilla heti alkumatkasta. Ei auttanut, vaikka harjoituspäiväkirjan mukaan olin toiminut säntillisesti. Yhtään treeniä ei ollut jäänyt väliin. Tuntui, että vielä enemmän olisi pitänyt tehdä. Koska tunne oli tuollainen, ei voinut levätä. Lopputulos oli, että en koskaan saanut parastani irti maratoneilla. Tämä on tarjonnut jälkeenpäin loistavan mahdollisuuden jossitteluun. Aikani olivat varsin keskinkertaisia jopa ikäiselleni ukolle. Mutta mihin olisinkaan yltänyt, jos olisi noudattanut harjoitusohjelmaan kirjattuja lepopäiviä: Koviin aikoihin, paljon kovempiin kuin pystyin lepäämättä! Venyttely – voi ei! Lepopäivien ohella kunnollinen venyttely oli ongelma. Kyllähän sen huomasi, että monessa lihaksessa tuntui jäykkyyttä, takareidessä vähän enemmänkin, mutta 10-15 minuutin venyttely ei vaan maistunut. Muistaakseni hiihtäjälegenda Juha Mietokin sanoi aikoinaan, että harjoitella jaksoi vaikka kuinka, mutta venyttely oli yhtä helvettiä. Kuinkahan ”lujaa” olisin päässytkään, jos olisin muistanut pyhittää lepopäivän ja lisäksi vielä venytellä? Miksen säästänyt enemmän? Jossittelua voi jatkaa muuhunkin elämään. Entä jos olisin ottanut vähemmän asuntolainaa? Entä jos olisin jättänyt kaikki lomamatkat tekemättä? Jos olisin tyytynyt pienempään asuntoon ja pysynyt koko ikäni kotinurkillani, minulla olisi nyt rahaa kuin Roope Ankalla! Siinä raharöykkiön päällä istuessa kelpaisi istuskella ja nauttia elämästä. Vai hetkinen – oliko sittenkään järkeä säästää kaikki rahat? Miksen sijoittanut niitä? Jossittelu on kaamea asia. Siitä tulee kierre, josta ei pääse eroon. Ensin koira jahtaa häntää, mutta sitten se onkin häntä, joka jahtaa koiraa. Lupaan lopettaa jossittelun. Ehkä alan myös venytellä. Kesällä ja lomalla aion ainakin ottaa rennosti. Tosin lenkilläkin pitää käydä ja panna puutarha kuntoon, talo pitää maalata, kellariin voisi rakentaa saunan ja salaojat olisi hyvä uusia.