Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Mikko Leinonen on yhä NHL:n ennätysmies – Vastaavaan on pystynyt vain Wayne Gretzky: ”Kaikilla mahdollisilla tavoilla tuli syöttöpisteitä”

Vuodenvaihteessa eläkkeelle jäävä Tapparan pitkäaikainen toimitusjohtaja Mikko Leinonen , 64, tunnetaan taidoistaan seurajohtajana. Myös pelaajana "Mikki" oli verraton virtuoosi. Vuoden 1980 olympialaisissa ja 1981 MM-kisoissa hän mätti yhteensä 15 otteluun tehot 11+7=18 ja herätti NHL-seurojen kiinnostuksen. Hän sai NHL-tarjouksen jo 1980, mutta ei pistänyt nimeään Vancouverin sopimukseen. Odottaminen kannatti, sillä vuotta myöhemmin tarjous oli huomattavasti parempi – joskin tuli eri seuralta. New York Rangersin pelaajatarkkailija Lars-Erik Sjöberg tunsi Leinosen jo tämän Ruotsin-vuosilta 1977–79, ja Sjöbergin ansiosta myös Reijo Ruotsalaisen uudeksi kotihalliksi tuli Manhattanin legendaarinen Madison Square Garden. Sentteri Leinosen ja puolustaja Ruotsalaisen kemiat toimivat loistavasti yhteen jo kahdella edellisellä kaudella Kärpissä, ja nyt parivaljakko sai jatkaa yhdessä Herb Brooksin valmentamassa NHL-joukkueessa. Brooks tunnettiin USA:n Lake Placidin -joukkueen luotsina, ja saman "Miracle on Ice" -kultajoukkueen kakkosvalmentaja Craig Patrick toimi Rangersin GM:nä. – "Reksan" kanssa oli helppo pelata, Leinonen kehuu kovia tehoja tehtaillutta luistelutaituria ja mainitsee joukkueesta myös nimet Anders Hedberg , Ulf Nilsson ja Vaclav Nedomansky . – Bobby Hullkin kävi siellä. Joukkueessa oli hienoja persoonia, ja lisäksi siinä näki sen NHL-touhun kokonaisuudessaan. Oli hienoa saada pelata Rangersissa, joka on yksi legendaarisimmista NHL-joukkueista. "Lottovoitto" Rangers ei Leinosen aikana kuitenkaan erityisemmin menestynyt, "kiitos" naapuriseura New York Islandersin, joka porskutti dynastiavuosiaan ja voitti neljä peräkkäistä Stanley Cupia 1980–83. – Sattui semmoinen joukkue olemaan samassa divisioonassa. Hävisimme sille joka vuosi playoffeissa joko ensimmäisellä tai toisella kierroksella. Vaikka meilläkin oli hyvä joukkue, niin sitä kiveä emme pystyneet kääntämään. Leinosen Rangers-vuosien kohokohta oli playoff-ottelu Philadelphia Flyersia vastaan 8. huhtikuuta 1982. – Olimme hävinneet ensimmäisen pelin, ja sitten kävi tämmöinen lottovoitto. Kaikilla mahdollisilla tavoilla tuli syöttöpisteitä, hän vähättelee suoritustaan, jonka ansiosta hänen nimensä on yhä NHL:n ennätysten kirjassa. Bobby Clarke vei Philadelphian heti ensimmäisellä minuutilla johtoon, mutta sitten tahtipuikon otti Leinonen, joka kuudella maalisyötöllään johti Rangersin 7–3-voittoon. NHL:n playoffien ennätystä on myöhemmin pystynyt sivuamaan vain Wayne Gretzky . – Kyllähän ennätykset ovat NHL-seuroille isoja asioita. Oli tietysti hienoa, että omalle kohdalle sattui tämmöinen yksittäinen peli, joka jäi elämään. – Philadelphian valtakausi oli ollut vähän aikaisemmin, ja sitä vastaan meillä oli viha-rakkaussuhde, Leinonen taustoittaa. – Niiden pelityyli ei ollut taitokiekkoa, vaan ne pelasivat kovaa ja yrittivät vähän ottaa miehiä pois. Kuitenkin ihan hyvin pärjäsimme niitä vastaan. Reksa nopeudellaan ja laukauksellaan vähän hämmästytti Philadelphian poikia. Tämänkin playoff-sarjan Rangers voitti, mutta kakkoskierroksella tuli Islanders-merkkinen seinä vastaan. – Sen ajan NHL-kiekko oli ihan eri kiekkoa kuin tämän päivän jääkiekkoilu. Niitä ei voi verrata keskenään millään mittapuulla. Sai olla kova itselleen ja itsekurilleen, että siellä pärjäsi, Leinonen sanoo. Catwalkilla NHL-elämän erikoisuuksiin kuului esimerkiksi Rangersin pelaajien osallistuminen muotinäytökseen – miesmalleina. – Se pidettiin hotelli Waldorf-Astoriassa keskellä Manhattania, ja ihan hauskaahan se oli, Leinonen muistaa. – Jotain siinä meiltä kysyttiinkin, ja minä tulkkasin Reksaa vähän omin sanoin. Vähän päälle parikymppisenä NHL:ään siirtynyt Ruotsalainen ei vielä tuolloin osannut kunnolla englantia, ja viisi vuotta vanhempi Leinonen auttoi aina tarvittaessa. – Reksa puhui suomea ja minä käänsin jotain hauskaa siihen, hän nauraa. Näytös järjestettiin hyväntekeväisyystarkoituksessa. – Yleisönä oli New Yorkin vauraampaa väestöä, joka ei kiekosta mitään ymmärtänyt. Uskomaton kokemus kaikkiaan. Tapparan kasvatti Mikko Leinosen aikuisuran alku osui yksiin Tapparan 1970-luvun nousukauden kanssa, jolloin seura palasi Suomen huipulle. Hän pelasi vielä tuolloin laitahyökkääjänä legendaaristen sentterien Pertti Koivulahden ja Martti Jarkon johtamissa ketjuissa, ja keväästä 1974 lähtien mitaleita tuli tahtiin hopea, kulta, hopea, kulta. Tappara oli valmentajansa Kalevi Nummisen johdolla edelläkävijä fyysisessä harjoittelussa. – Teimme kovasti töitä. Meillä oli hyvä valmennus ja kokonaisuudessaan parhaat miehet taustalla. Ammattilaistoiminta lähti siitä liikkeelle suomalaisessa jääkiekkoilussa, Leinonen muistuttaa. Tapparan omisti tamperelainen liikemies Mikko J. Westerberg , joka kiersi silloista amatöörisääntöä siten, että pelaajat siirtyivät Montreal-mailatehtaan palvelukseen tuotekehittelijöiksi. – Urheilu meni hyvin, väkeä kävi katsomossa, ja kai siitä jotain jäi Mikollekin, Leinonen naurahtaa. Kärppien vahvistus Vuodet 1977–79 Leinonen pelasi MoDon riveissä ja voitti jälkimmäisellä kaudella Ruotsin mestaruuden. Ratkaisevassa finaalissa Djurgårdenia vastaan hän saalisti viisi tehopistettä. Seuraavat kaksi kautta Leinonen edusti Kärppiä ja oli voittamassa oululaisten kahta ensimmäistä mitalia, joista jälkimmäinen oli kultainen. – Opiskelin yliopistossa kansantaloustiedettä, olin Rautaruukilla töissä ja pelasin jääkiekkoa. Siinä oli yhdelle miehelle vähän liikaa hommia, mutta urheilullisesti oli hienoa nähdä, kun Kärpät lähti kehittymään kohti ammattilaisuutta. Vuoden 1981 finaalisarjasta tuli yksi kiekkohistorian erikoisimmista. Tappara sai mestaruuden katkolle kolmannen ottelun murskavoitolla 13–2, mutta Kärpät vastasi Oulussa numeroin 6–1 ja siirsi ratkaisun Hakametsään. – Se näytti menevän Tapparalle, mutta toisessa ja kolmannessa erässä käänsimme sen. Voittajasta ei ollut epäselvyyttä, Leinonen summaa Kärppien kultajuhlat käynnistäneen 5–2-voiton. Leinonen pelasi finaaleissa kasvattajaseuraansa vastaan. – Oli hienoa pelata Tapparaa vastaan. Tapparalla oli hyvä joukkue, ja Kärpät oli enemmän haastajan asemassa. Itselleni oli tietysti iso haaste pelata, mutta lopputulos oli oikea ja parempi joukkue voitti. Jäähykuningas Pohjois-Amerikasta kotimaan jäille ja Kärppiin palattuaan Leinonen pelasi liigakauden 1984–85 piste per peli -tahdissa. Jäähyissä tahti oli kaksi minuuttia per peli, ja hän "voitti" SM-liigan jäähykuninkuuden. – Välillä voi tuskastua erotuomareihin. Kyllä niillekin välillä virheitä tulee ja ottavat jonkun tikunnokkaan, mutta eipä niitä pahalla muistella. Vikaa oli varmasti minussakin, se on ihan selvä. Kärppien kauden jälkeen Leinonen teki vielä keväällä -85 pikavisiitin NHL:ään, Washington Capitalsiin, ja seuraava kausi Kärpissä ja sitä seuraava KalPassa jäivät hänen peliuransa viimeisiksi. Leinonen voitti kahdeksan SM-mitalia, joista kolme kultaisia, sekä Ruotsin mestaruuden. NHL:ssä hän pelasi yhteensä 182 ottelua ja teki 122 pistettä. Maaotteluita hänelle kertyi 111, ja hän edusti Suomea olympialaisissa, Kanada-cupissa ja kolmesti MM-kisoissa.