Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Katastrofit vahvistavat vahvoja ja heikentävät heikkoja – miten käy koronakriisin jälkeen?

Suoraa yhteyttä ei ole. On vain sattumaa, että Eija Meriläinen väitteli perjantaina kauppakorkeakoulu Hankenilla katastrofien jälkeisestä politiikasta sekä asukkaiden resilienssistä eli palautumisesta ja sopeutumisesta muuttuneisiin oloihin. Koska tilanne on niin sanotusti päällä, väitöstilaisuus järjestettiin netissä. – Onhan tuosta saanut kuulla, että osuipa aiheesi sopivaan saumaan, Meriläinen tuumaa ennen tilaisuutta puhelimessa. – Työni oli kuitenkin lähes valmis jo ennen kuin koronaepidemiasta oli tietoakaan. Yksi tutkimuksen päätuloksista on, että katastrofien jälkeisellä politiikalla on tapana edistää jo ennestään voimakkaiden toimijoiden etua. Haavoittuvien ihmisten hyvinvointia se heikentää. Viidakon lakiko määrää? Tutkija ei sitä tee, mutta maallikko ei voi olla rinnastamatta tutkimustulosta meneillään olevan pandemian jälkihoitoon. Mieleen voi tulla pariskunta, joka sai tammikuussa viimein kokoon oman pikkuravintolansa alkupääoman. Avajaiset pidettiin helmikuussa, ja sitten unelma romahti. Maailma musteni. Viereisessä lasipalatsissa toimivalla it-yrityksellä on sen sijaan riittänyt töitä. Lisäksi se onnistui ammattitaidollaan ja kokemuksellaan laatimaan Business Finlandille niin pätevän tukihakemuksen, että 100 000 euroa napsahti tilille automaattisesti. Entä mitä tapahtui sodan jälkeen 1940-luvulla? Hyvinvointia ja varallisuutta kasautui niille kyynärpäätaktikoille, jotka olivat tarpeeksi röyhkeitä, ovelia ja taitavia operoimaan mustan pörssin ja keinottelun markkinoilla. Köyhille jäi luu käteen. Ohjaavatko toimintaamme ihmisten ja ihmisyhteisöjen käyttäytymiseen luonnostaan kuuluvat viidakon lainalaisuudet? Sortuvatko heikot elon tiellä myös koronan jälkeen – ja jätkä sen kuin porskuttaa? Kolonialismilla pitkät jäljet Katastrofit ovat yhteiskunnallisten rakenteiden muovaamia. Havainto kuuluu Eija Meriläisen tutkimuksen lähtökohtiin. Hän korostaa, että esimerkiksi maanjäristys on tapahtumana eri asia kuin sitä edeltäneet ja sitä seuranneet ihmisten teot ja tekemättä jättämiset. Hurrikaani Katrinan vuonna 2005 runtelema New Orleans on hyvä huono esimerkki. Yhdysvaltalaiskaupunki tunnetaan poikkeuksellisen pitkästä monikulttuurisesta historiastaan ja samalla eriarvoisuudestaan. – Jälkeenpäin siellä kyseltiin, miksi tulvavalleja ei pidetty yllä. Siksikö, että pahimmassa vaarassa olivat köyhien alueet, joilla ei ollut niin väliä? Meriläinen pohtii. Hän muistuttaa, että esimerkiksi New Orleansin epätasa-arvo on yhä jäljitettävissä orjuuteen. Orjuus tarkoitti aikanaan sitä, että uudelle mantereelle väkisin tuodut ihmiset joutuivat asumaan kehnoissa asumuksissa huonoilla alueilla. Varakkaat isännät kykenivät sen sijaan rakentamaan tukevat talonsa turvallisille tonteille. – Vaikka orjuuden lakkauttamisesta on vuosisatoja, historian painolasti on suuri. Epätasa-arvo on jatkunut. Katrinasta kärsivät eniten juuri New Orleansin köyhät afrikkalaisamerikkalaiset, joilla ei ollut varaa esimerkiksi vakuutuksiin tai evakuointiin. Meriläisen mukaan jälleenrakentamisessa päätösten lähtökohta tapaa puolestaan olla talouden saaminen äkkiä jaloilleen. Jos mukana on esimerkiksi ilmastoaspekti, se jää helposti toissijaiseksi. – Lisäksi uusliberalistisena lähtökohtana on usein korostaa ihmisten omaa selviytymistä. Jos jollakulla on kaksi taloa, häntä ei yleensä velvoiteta luovuttamaan toista sellaiselle, jolla ei ole yhtään. Korjaavatko miehet potin? Suuret kriisit tapaavat olla sotia, luonnonmullistuksia tai New Yorkin World Trade Centerin iskujen kaltaisia tuhoisia terroritekoja. Niillä rintamilla kunnostautuvat miehet. Sankareiksi nousevat sotilaat, poliisit, pelastajat ja raunioiden raivaajat. Sen sijaan koronakriisin maailmanlaajuisessa etulinjassa työskentelee enemmän naisia kuin miehiä. Iso osa heistä on terveydenhuollon henkilöstöä. Lisäksi Suomessa myös operatiivinen johto on naisten käsissä. Esikuntaa johtaa Sanna Marinin (sd.) hallituksen naisviisikko. Toivottavasti emme saa kymmenen vuoden päästä päivitellä, että miehet omivat tässäkin taistelussa itselleen maineen ja kunnian – ja ennen kaikkea rahat.