Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Jaska Myöhänen näki Rammsteinin keikan aikaan maan täynnä pulloja, ja päätti ryhtyä kerääjäksi – hänellä on tamperelaisille painavat käytännön siisteysvinkit

Keli on sellainen, että moni varmaankin olisi mieluummin nestettä nauttiva kuin nestepakkauksia keräävä osapuoli. Tatjana Gimpou laskeutuu Eteläpuistoon Hämeenpuiston suunnasta. Eteläpuisto on lauantaina iltapäivällä huomattavasti eloisampi kuin esimerkiksi Koskipuisto ja Sorsapuisto – uimaoptio vaikuttaa olevan kovaa valuuttaa. Se tarkoittaa, että työtä riittäisi. Gimpou ehtii kuitenkin vastaamaan muutamaan kysymykseen. Hän kantaa kahta täydehköä muovipussia, mutta kertoo, että päivä ei ole alkanut kovin hyvin. Kolmen ja neljän välissä tavallisesti liikkeelle lähtevä nainen toteaa, että sellaista se on, välillä menee hyvin ja välillä huonosti. Lauantain olosuhteita hän kuvaa täydellisiksi. Lämmin, pilvetön päivä, paljon ihmisiä – tällaisina päivinä pullonkerääjä ei jää kotiin. Gimpoulle pullojen kerääminen ei ole ajanvietettä, vaan keino saada rahaa. Hänellä on kaksi lasta ja kolme lastenlasta. Palautusautomaateista saadut eurot menevät tilanteesta riippuen ruokaan tai säästöön. Hyvänä päivänä Tatjana Gimpou kertoo ansaitsevansa 25–30 euroa. Viime aikoina hyviä päiviä on riittänyt, eikä yksin säiden puolesta. Ravintoloiden rajoitusten myötä puistojen merkitys kohtaamispaikkoina on tänä keväänä ja alkukesänä vain kasvanut. Kenties poikkeuskevät aiheutti myös tiettyä latausta, joka on purkautunut nyt, kun rajoituksia ja ohjeistuksia on höllennetty. – Ihmiset tulivat ulos kuin muurahaiset! Tatjana Gimpou huudahtaa. Nopeudesta on etua Rannan viertä Eteläpuistoon pyöräilee toinen kerääjä. Gimpou kysyy, että onko vielä paljon kysyttävää. Ei ole. Gimpou palaa hommiin. Hetkeä aiemmin hän on nimenomaan maininnut, että polkupyöräilijöille on välillä vaikea pärjätä. Hänelle ei ole ongelma kävellä pitkiäkään matkoja, mutta nopeat syövät välillä hitaat. Autetaan sen verran, että häiritään myös uutta tulijaa. Hän on tamperelainen eläkeläismies, joka ei halua esiintyä nimellään. Mies kuitenkin kertoo harrastaneensa pullojen keräämistä jo 25 vuotta, hänelle se on mukava lisäansio ja harrastus, jossa saa liikuntaa. Isoja puistoja välttelevä herra kertoo homman jujun olevan liikkeellä pysyminen. Hän kiertää usein vakioreittiään, Eteläpuistosta matka jatkuu Pyynikinharjulle. Kohteliaisuus on kerääjälle tärkeä ominaisuus. Hyvän päivän ansion hän sanoo olevan noin 40 euroa. Rammsteinista se lähti Pullonkerääjiä on liikkeellä paljon, mutta monikaan ei innostu esiintymään Aamulehden jutussa nimellään. Jaska Myöhäselle se ei ole ongelma. Hänkin liikkuu Eteläpuistossa ja sen lähiympäristössä. – Kuuma päivä, raskas kerätä, mutta pulloja löytyy hyvin, hän sanoo. Myöhänen, eläkeläinen hänkin, innostui pullojen keräämisestä vajaa vuosi sitten. – Rammsteinin konsertin aikaan näin maassa paljon pulloja ja ajattelin, että täytyyhän noista muutama sentti löytyä. Myöhänen ei huhki täysiä päiviä pullojen perässä, vaan kerää niitä kävelyidensä yhteydessä. Se pitää tienestit kurissa. Lauantain ensimmäisellä kävelyllään hän keräsi kaksi täyttä pussia eli noin seitsemän euroa. – Silloin Rammsteinin aikaan sain parikymppiä ja löysin viisi täyttä purkkia! Eikös se ole ikään kuin 30 euroa? Siisteyden tähden Jaska Myöhänen kerää pulloja pitääkseen Tamperetta siistinä. – Ja jos näen roskisten vieressä muita roskia, nostelen ne sinne takaisin. Se kuuluu mielestäni tähän diiliin. Myöhänen ei halua yhdenkään muoviroskan päätyvän järveen. Paperiroskan hän saattaa jättää noukkimatta, mutta muovia ei koskaan. Hyväntuulisella miehellä on kanssakaupunkilaisille pieniä toiveita, joilla yleinen siisteys paranisi. Hän aloittaa kuohuviinipulloista. – Tyhjät skumppapullonsa ihmiset saisivat itse viedä lasinkeräykseen. Kukaan kerääjä ei ota niitä, koska ne painavat paljon ja niistä saa vaan kymmenen senttiä. Sitten muovipusseista. – Sitokaa ne johonkin kaiteeseen tai tällaiseen, niin toiset voivat käyttää sitä roskapussina. Kaupungin ihmisille on paljon helpompi kerätä yksi kassi kuin maasta miljoonia roskia. Kaupunkikin saa terveiset. – Toukokuussa valmistui urakka, jossa uusittiin Laukontorin satama. Siinä laiturilla, jossa istuu päivittäin satoja ihmisiä, ei ole yhtä ainoaa roskalaatikkoa. Tööttöilyä minun mielestäni. Yleisen siisteyden ylläpito on palkitsevaa ja käveleminen kauniissa kesäsäässä mitä miellyttävintä. Lisäksi Myöhästä ilahduttaa aika ajoin vastaanottamansa myönteinen palaute. – Piknikläiset, joiden ei tarvitse itse viedä pullojaan pois arvostavat kyllä usein.