Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Venepaikkojen tuntumasta paljastui saastainen näky Tampereen Kaukajärvellä

Korona on siistinyt meitä. Pesemme käsiä, yskimme kainaloon. Tervehdimme arvokkaasti. Ajelemme autolla aikaisempaa vähemmän. Kulutamme vähemmän. Huomioimme toisiamme. Autamme enemmän. Olemme fiksuja ja lähes sisäsiistejä. Jos homma ei toimi, ystävällisenä huomauttajana toimii milloin mies, meillä vaimo. Tuttua kaikille. On erinomainen aika oppia myös ulkosiistiksi. Iloisesti. Minkä kesä ja syksy armeliaasti kätkee, sen kevät alastomana paljastaa. Näemme miten kaupungin työntekijät hoitavat puistojamme ja siivoavat tähän aikaan kevättä tien pientareilta talven sotkujamme. Kiitos heille. Siivosin Tampereella Kaukajärvellä kalastuskuntamme veneenpaikkaa aarin kokoiselta alueelta. Siellä oli hylättyjen venepaikkarakenteiden lisäksi kymmeniin nouseva määrä muovitavaraa: korkkeja, eväspurkkeja, tölkkejä, pillejä, kansia, keksien ja makeisten kuoria, muoviastioiden osia, istuinalustoja, naruja ja tietysti muovikasseja. Tavaraa kertyi muovipeitteiden kanssa puoli kuutiota. Osan oli kevätvesi huuhtonut rantaveteen, osa oli kätketty puiden alle, rakenteet oli laiskuuttaan paikalle hylätty. Alueella ei käy nuoriso. Kurjinta oli huomata, ettei kaikkea pystynyt mitenkään siivoamaan. Rauta sentään ruostuu. Muovi on ihmisen iässä ikuista. Muoveja kerätessä vanhimmat hajosivat tuhansiksi siruiksi. Vääjäämättä tuli mieleen, että pitäisiköhän nämä seuloa ihmisen lautaselle, myös omalleni. Ilahduttavasti alueelta löytyi kuitenkin vain kaksi lasipulloa – tosin rikkinäisenä. Kevät on armoton. Koronan opettamina ymmärrämme, että luonnon kärsiessä lopullisen tappion kokee aina ihminen. Omien jälkiensä siivoaminen luonnossa ja kaupunkiympäristössä on etuoikeus. Se on myös yksi sivistyneen kansan merkki. Kirjoittaja on Vehmaisten kalastuskunnan jäsen.