Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Entinen Ilves-kapteeni työskenteli kiekkobisneksen ytimessä: Hän salakuljetti Wayne Gretzkyn mailatehtaalle, saunoi Mike Bossyn kanssa Siivikkalassa ja käännytti venäläistähdet asiakkaikseen

Tarinaa Pentti Pynnösestä ei voi kertoa ilman jääkiekkoa, Tampereen Ilvestä ja urheiluvälinebisnestä. Pynnönen syntyi Tampereella Marian (Marjatan) sairaalassa Kukanpäivänä 1940. Keskiviikkona hän täyttää 80 vuotta. Nuoruutensa hän asui Lapintiellä. Äiti piti kukkakauppaa ja isä oli työnjohtajana Ajokilla. Jääkiekosta Pynnönen innostui jo varhain. Seitsemänvuotiaana hän sai ensimmäiset luistimensa, käytetyt jääpallokiiturit. – Näsijärvi oli siinä lähellä ja siellä oli kenttiä talvella. Kalevassa oli pieniä veden täyttämiä hiekkakuoppia. Ne jäätyivät ennen Näsijärveä, niille pääsi ensimmäiseksi pelaaman. Kaikki illat menivät luistellessa ja pelatessa. Hän kävi naapurin pojan kanssa katsomassa Koulukadulla Ilveksen ja TBK:n SM-sarjapelejä ja ihaili Erkki Koisoa , Matti Rintakoskea ja Yrjö Hakalaa . Innokas poika halusi lähteä kokeilemaan kykyjään seuratasolla. Joukkueeksi valikoitui Ilves. Pynnönen pelasi vuoden C-junioreissa, kaksi kautta B:ssä ja yhden A-junioreissa. – Päädyin puolustajaksi osin siksi, että Koiso ja Rintakoskikin pelasivat pakkina. Toinen syy oli se, etten ollut teknisesti taitava, mutta hyvän kokoinen. Pelipaikkavalinnat tehtiin jo aika varhain tuolloin. Ilveksen edustusjoukkueeseen Pynnönen nousi 1958. Jo edelliskeväänä hän oli joukkueen mukana (vaikkei vielä pelannut), kun Ilves voitti mestaruuden ja vietti kultajuhlia Turussa, – Tehtäväni oli kantaa Kanada-maljaa. Silloin oli jo se tapa, että kannuun pantiin mestaruusjuhlissa kuohuvaa ja väkevämpääkin. Maljaa piti kantaa varovasti, sillä maalivahti Pekka Myllylä kulki perässäni ja varoitteli ”et sitten juniori läikyttele”. Omalla SM-sarja-urallaan Pynnönen voitti kolme mestaruutta: 1960, 1962 ja 1966. Hän oli Ilveksen kapteeni 1962–1966. – Mieleen on jäänyt erityisesti vuoden 1966 SM-kulta. Se oli niin dramaattinen kausi, kun puolustaja Jarmo Wasama kuoli autokolarissa vähän ennen kauden päättymistä. Taktinen unohdus? Vuoden 1965 uusintaottelu Suomen mestaruudesta oli erikoinen tapaus. Ilves ja Karhut päätyivät tasapisteisiin. Mestaruus ratkaistiin Tampereen upouudessa Hakametsän jäähallissa. Ottelun alku myöhästyi monta tuntia, kun Karhujen pelaajien luistimet unohtuivat kotiin. Oliko luistimien unohtaminen taktikointia? – Eihän tuollainen voi muuten tapahtua. Me emme osanneet reagoida tilanteeseen oikein. Löhösimme kopissa, kun porilaisten luistimia haettiin. Porilaiset olivat valmiita pelaamaan, kun ottelu alkoi. Meiltä se peli meni ohi. Karhut voitti 5–1. Ilveksen lääkäri Raimo Wasama kannusti pelaajia lupaamalla jokaisesta maalista 100 markkaa. – Kuinka ollakaan minä tein meidän ainoan osuman. Sain satasen ja se oli aika iso summa. Olin Lokomolla töissä ja kuukausipalkkani oli 700 markkaa. Pelien ohella Pynnönen opiskeli kaksi vuotta ammattikoulussa ja sen jälkeen vielä toiset kaksi Valmetin ammattikoulussa. – Minulla oli kova halu korjata autoja. Olin kuusi vuotta töissä Paunulla ja etenin siellä moottoriasentajaksi, sitten olin Lokomolla työntutkijana, ja TT-ajaja Urho Mäkisen liikkeessä automyyjänä ja mekaanikkona. Isä vahti Gretzkyä Sitten Pynnönen luki lehdestä, että Tiitola haki päällikköä mailatehtaalleen. Pynnönen kävi Antti-Jussi Tiitolan kanssa neuvottelemassa ja sai paikan. Siitä alkoi ura urheiluvälinealalla. – Tehdas oli ensin Epilän vanhassa nahkatehtaassa. Sitten se siirtyi Lielahteen. Sinne rakennettiin aivan uusi tehdas ja sain tehdä sen tilasuunnitelman. Myöhemmin mailojen valmistus siirtyi Forssaan. Pynnönen tutustui työssään kiekkomaailman kiintotähtiin. Titan-mailoilla pelasivat muun muassa NHL:n supernimet Wayne Gretzky ja Mike Bossy . Punaista Titania myytiin 1970-luvun puolivälistä lähtien ainakin 15 miljoonaa kappaletta. Pynnönen oli mukana, kun Titanin mailatehdas perustettiin Montrealin lähelle Kanadaan. Bossy oli neljä peräkkäistä Stanley Cupia 1980–1983 voittaneen New York Islandersin maalitykki. Hän kävi myös Suomessa ja saunomassa Pynnösen kanssa Siivikkalassa reserviupseerien saunassa. – Bossysta tehtiin dokumenttia pohjoisamerikkalaiselle tv-yhtiölle. He kuvasivat, kun menimme Bossyn kanssa nakuina saunasta uimaan. Gretzky oli Tampereella 1982, kun MM-kisat pelattiin Suomessa. Supertähden lähelle ei ollut helppo päästä. – Hänen isänsä Walter Gretzky vahti kuin haukka poikaansa. Kerran Wayne tuli supattamaan minulle, että olisi kiva käydä katsomassa mailatehdasta. Pynnönen haki Gretzkyn vaivihkaa – isän tietämättä – autollaan ja näytti maailman tunnetuimmalle tähdelle, miten hänen käyttämänsä mailat valmistettiin. Gretzky pelasi Titanilla 11 vuotta. Markkinoiden kannalta oli tärkeä, että myös Neuvostoliiton tähtiä saatiin pelaamaan Titanilla. Nukahtaneesta tuli pomo Neuvostoliiton maajoukkueella oli kuitenkin sopimus Kohon kanssa. Venäjän kiekkopomo Anatoli Seglin vihjasi Pynnöselle, että jotkut pelaajat olivat kiinnostuneita Titanista. Pynnönen ihmetteli, miten se on mahdollista, koska tiesi Koho-sopimuksesta. – Seglin vastasi, että niin niin, mutta 15 pelaa Koholla. Muut voivat pelata toisella merkillä. Pian selvisi, että Titania halusivat muun muassa Vjatseslav Fetisov , Igor Larionov ja Aleksei Kasatonov – maailman parhaan maajoukkuekentällisen pelaajat. Kun Neuvostoliiton maajoukkue oli Tampereella, kohtalaisesti englantia osannut Larionov tuli Pynnösen juttusille ja sanoi, että heillä olisi illalla mahdollisuus päästä hetkeksi pois joukkueen luota. Venäläiset asuivat Jäähovissa Hakametsän hallin vieressä. Pynnönen sopi hakevansa pelaajat iltakahdeksalta Jäähovin nurkalta. – Sieltä tulivat Fetisov, Kasatonov, Larionov ja vielä Vladimir Krutovkin . Menimme kotiini Haukiluomaan ja tarjosin pojille kaljaa. He olivat hyvin onnellisia, kun pääsivät vähäksi aikaa pois joukkueen parista. Vein heidät puolen yön jälkeen takaisin. Nuoremmat pelaajat pitivät huolta, ettei valmentaja Viktor Tihonov tiennyt tähtien seikkailusta. Venäläinen tapa oli, että ensin piti tutustua kunnolla. Sen jälkeen voitiin hieroa bisnestä. Bisnes taas hoitui ”voitelemalla”. – He saivat ruskeita kirjekuoria vastapainoksi siitä, kun käyttivät mailaamme. Tietysti myös Seglin sai jotain ja tietysti myös hänen Nina -vaimonsa. Seglin muistetaan kohua aiheuttaneesta tilanteesta Tukholman MM-kisoissa 1970. Hän oli maalituomarina Tshekkoslovakian ja Puolan kamppailussa. Seglin nukahti kesken pelin maalituomarin koppiin. Kaikki luulivat, että nukahdus päätti hänen uransa jääkiekon parissa, mutta pian hän nousikin johtotehtäviin itänaapurissa. – Muistan hyvin, kun tapasin Seglinin MM-kisoissa Saksassa vuonna 1983. Annoin hänelle nipun ruskeita kirjekuoria ja sain vastalahjaksi samovaarin.