Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Linnan juhlat Näköislehti Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Moro Mielipiteet Tähtijutut

Kölvi ja keuna – suomalaisten murteet ovat rikkaus, joka täytyy säilyttää

Twitterissä kysyttiin leikkimielisesti, onko kotitalouden oikea lempinimi köksä vai kotsa. Siellä keskustellaan säännöllisesti myös siitä, onko saunassa käytettävä väline vihta vai vasta ja onko niillä jotain eroa. Minulla menee näistä keskusteluista pää solmuun. Saatan käyttää kumpaakin, sillä äitini on kotoisin Koillismaalta ja isä Päijät-Hämeestä. Murre-ero olisi suurempi vain siinä tapauksessa, että isäni sattuisi olemaan Satakunnasta, missä käsittämättömistä syistä jätetään sanoista kirjaimia pois kun niitä voisi aivan hyvin lissäellä. Pahin on verbin kehdata merkitysero. Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) mukaan länsimurteissa se tarkoittaa sitä, hävettääkö jonkun asian tekeminen. Itämurteissa merkitys on sama kuin jaksaa. Enpä kehtaa lähteä tarkoittaa idässä ja lännessä aivan eri asioita. Minä tietenkin käytän niitä sekaisin ja aiheutan hämmennystä itsessäni ja ympäristössäni. Aivan oma lukunsa ovat koillismaan murteen erityiset sanat, joita on viljelty Kalle Päätalon vaikutuksesta etenkin kotonani. Niitä ei ymmärretä välttämättä edes Oulussa, saati Etelä-Suomessa. Vai sanovatko keuna , hemesti , hummeetivesi tai tanu mitään? Lapsena opin nopeasti vaihtamaan murretta kulloisenkin olinpaikan mukaan. Päijät-Hämeessä koillismaalaiset tekkee ja selevä -tyyppiset sanat erottuvat selkeästi. Oli parempi olla kerjäämättä verta nenästään ja puhua kuin ”normaalit ihmiset”. Aikuiselämässä murteet ovat lähinnä hauskoja kuriositeettejä. Ainakin Tampereella, missä erilaisiin puhetapoihin ollaan totuttu. Pääkaupunkiseudulla Itä- ja Pohjois-Suomen murteita puhuva saa nopeasti kuulla olevansa juntti. Teini-ikäisenä sain itsekin siellä kuulla satunnaisesta murteestani ja minua käskettiin puhumaan normaalisti. Suhtautuminen voi olla myös kummallisen eksotisoivaa. Lapin murteita tai mie ja sie -pronomineja käyttävät kuulevat puhuvansa söpösti tai heihin suhtaudutaan alentuvasti, vähän tyhminä. Suomen yleiskieli on muotoutunut pitkälti länsimurteiden mukaan. Tuntuu epäreilulta, että sen vuoksi monet länsimurteiden sanat ja ilmaisutavat ovat oikeita ja itäsuomalaiset omituisia. Toivon , että murteiden noloudesta päästäisiin vähitellen eroon. Suomen rikkaat murteet eivät ole mikään itsestäänselvyys. Niiden monimuotoisuus on edelleen vaarassa, vaikka asiasta ollaankin viime vuosina keskusteltu julkisuudessa. On mahtavaa, että meillä on satoja erilaisia tapoja ilmaista asioita. Murreilmaisut lisäävät kielen kuvailevuutta ja tuovat siihen eloa ja parhaimmillaan huviakin. Viime aikoina olen ollut erityisen ilahtunut tamperelaisista poikia kuvaavista sanoista nöösi ja kölvi .