Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Teatteri Telakan Suksitango latelee kuluneita Suomi-kliseitä, mutta esityksen maaginen realismi saa katsojan tuntemaan, mitä on olla vieras

Italialainen Francesca ( Ilaria Tucci ) ja venäläinen Irina ( Anna Haukka ) liitävät sukset jalassa ilmassa ja kokevat hurmosta: vapaaseen lentoon hiljaisessa metsässä tuntuu tiivistyvän jotain ydinsuomalaista. Teatteri Telakan independent-tuotannossa Suksitangossa kolmen suomalaisen maahanmuuttajan bändi tekee auton rämällä matkaa pohjoiseen ja yrittää samalla selvittää, mistä kummallisessa suomalaisuudessa on kyse. Esityksen taustalla on Tampereen yliopiston tieteen ja taiteen yhdistävä Diara-hanke, jossa on vuodesta 2018 alkaen tutkittu maahanmuuttajien suhdetta kotimaahansa, suomalaisiin ja muihin maahanmuuttajaryhmiin. Miehet eivät puhu ja naiset eivät meikkaa Suksitangon kansainvälinen taiteellinen ryhmä lähestyy tutkimushankkeen tuloksia ohjaaja Jukka Toivosen johdolla sketsimäisellä, maagisen realismin maailmassa vahvasti liikkuvalla otteella. Esityksen perusteella tutkimuksessa ei ole saatu kovin yllättäviä tuloksia siitä, mitä maahanmuuttajat suomalaisista ajattelevat tai mikä heitä suomalaisessa kulttuurissa kummastuttaa. Näyttämöllä päivitellään muun muassa suomalaisten miesten puhumattomuutta, naisten maskuliinisuutta, suomalaista saunakulttuuria ja miesten intohimoista suhtautumista jääkiekkoon. Esiin nousevat myös sisu, suomalaisten täsmällisyys ja mäkihyppy. Maaginen realismi pelastaa Sketsimäinen lähestymistapa saa itsestään selvät oletukset tuntumaan entistäkin väsyneemmiltä. Suomalaisten erikoisuuksia on pohdittu sketsien kautta vähintään yhtä päteästi ihan ilman tieteellisiä tutkimushankkeittakin, vaikkapa Tatun ja Patun Suomessa. Kokonaisuuden pelastavat onneksi esityksen maaginen realismi ja Silver Seppin musiikki, joka tukee upeasti unenomaista tunnelmaa. Öisen metsän keskelle tyhjästä ilmestyvät lavatanssit, mystinen kiertävä tutkija, pandakarhupäinen olio ja suomalaisen ex-miehen aave vyöryvät päälle hallitsemattomasti ja varoittamatta kuin vieras kulttuuri, josta ei saa otetta. Valot, äänet ja musiikki ruumiillistavat vierauden synnyttämän ahdistuksen näyttämölle tavalla, johon sanoiksi puetut kliseiset ajatukset eivät pysty. Taide voitti tieteen Musiikin roolia esityksen kantavana voimana korostaa myös se, että sekä Anna Haukka, Ilaria Tucci että Silver Sepp ovat näyttämöllä vahvimmillaan juuri muusikkoina. Kolmikon tulkitsemat surumieliset tangot ovat parhaimmillaan suorastaan värisyttäviä. Kokonaisvaikutelmaksi jää, että tieteen keinoin maahanmuuttajien ajatuksista ei irronnut hankkeessa juuri uutta, mutta taiteella on kyky tehdä näkyväksi kokemuksia, joita sanoilla on mahdotonta tavoittaa. Tutkimuksen kannattaisi ehdottomasti ottaa taide rinnalleen nykyistä useammin! ☆☆☆ Käsikirjoitus: Jukka Toivonen ja työryhmä, Mart Aas Ohjaus: Jukka Toivonen Äänisuunnittelu ja musiikki: Silver Sepp Lavastus ja valosuunnittelu: Perttu Sinervo Puvustus: Paula-Leena Jokitie Tuottaja: Anita Parri Esiintyjät: Anna Haukka, Ilaria Tucci, Silver Sepp, Jukka Toivonen Kantaesitys: Teatteri Telakalla 23.9.2020