Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Kolumni: Urheilullisuuden perikuva Tero Pitkämäki jätti elintärkeän viestin löysämahaisille suomalaislupauksille

Tero Pitkämäki, 36, on tämän vuosituhannen paras kesäolympialajin urheilija Suomessa. Asiasta ei tarvitse edes väitellä, seitsemän arvokisamitalia vuosina 2006–15 kertovat oleellisen. Legendaarinen Seppo Räty oli kuudella arvokisamitalillaan pitkään Suomen menestynein keihäänheittäjä, mutta Pitkämäki pani lapsuuden sankarilleen nokkiin. Tosin Tohmajärven isännän mitaleista kolme tuli olympiakisoista, pohjalaisen saldona on Pekingin vuoden 2008 pronssi. Olympiakulta oli otettavissa Lontoossa 2012, sillä kirkkaimpaan riitti Keshorn Walcottin kesy tulos 84,58. Pitkämäki heitti 82,80 ja oli murskaavan pettymyksen jälkeen lopettaa uransa vain kolmekymppisenä. Urheilijan suuruudesta kertoo, että vaikeiden kausien 2011–12 jälkeen hän voitti vuosina 2013–15 arvokisamitalin per kesä. Kun pohjalainen Pekingissä 2015 tuuletti MM-pronssia ja siirtyi Rädyn ohi Suomen kaikkien aikojen keihäsmitalirohmuksi, hän itse muistutti Rädyn paremmasta olympiakisarekordista. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Pitkämäki valittiin Vuoden urheilijaksi vuonna 2015 kolmannen kerran urallaan. Hän joutui käsittämättömään arvosteluryöppyyn saavutuksensa jälkeen, kun jotkut täysin kuutamolla olleet ihmettelivät: ”Miksi meillä aina valitaan Vuoden urheilijaksi keihään arvokisamitalisti, eikö muka parempia ole.” Kiilusilmiltä meni ohi, että Pitkämäki voitti kaudella 2015 Timanttiliigan kokonaiskilpailun. Se on Suomen yleisurheiluhistoriassa ainutlaatuinen saavutus – ja todennäköisesti sellaiseksi jää. Pitkämäen vähätelty MM-pronssi on muuten edelleen Suomen tuorein yleisurheilun arvokisamitali MM- tai olympiatasolla. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Maanantaina Kuortaneella järjestetyssä tiedotustilaisuudessa Pitkämäki julkisti hieman yllättävän päätöksen, kun hän ilmoitti lopettavansa. Hän oli kuntouttanut erittäin kovalla asenteella kesäkuussa 2018 hajonnutta vasemman jalan ristisidettään, mutta jalasta ei enää tullut mestarin mieleinen. Toisaalta Pitkämäki tiesi lajin realiteetit esimerkiksi kuukautta ennen kohtalokasta loukkaantumistaan. Toukokuussa 2018 hän epäili erittäin vahvasti monivuotisen kilpakumppaninsa Antti Ruuskasen mahdollisuutta palata olkapääoperaation ja väliin jääneen kauden 2017 jälkeen maailman huipulle. Heittokäden olkapää ja tukijalka ovat keihäsmiesten kriittisimmät paikat. Ruuskanen on paluunsa jälkeen ollut EM-kisoissa kuudes ja heittänyt kerran päälle 85 metriä. Dohan MM-kisojen finaalissa reilu viikko sitten kultaa voitettiin tuloksella 86,89, hopeaa 86,21-metrisellä ja pronssia lukemilla 85,37. Kaudella 2017 Pitkämäen viisi pisintä kaarta kantoivat 88,27, 86,94, 86,57, 85,97 ja 85,34 – eli ne olisivat olleet erittäin kovaa valuuttaa suvena 2019. Pitkämäki koki, ettei enää pysty palaamaan vuoden 2017 tasolle. Maanantain tiedotustilaisuudesta napattujen kuvien perusteella mestari on fyysisesti yhä tikissä. Kroppa on kireä, eikä ylimääräistä rasvaa ole. Pitkämäen massiivisen uran avain oli urheilullisuudessa. Hän ei ollut junioritähti, vaan muurasi muun muassa hiihtämällä urheilulliset perusominaisuutensa sementtiin. Siksi kroppa pysyi lähes ehjänä veteraani-ikään asti. Lakeuksilla viihtyvä mies ei huippu-uransa aikana antautunut makeuden kutsulle. Hän huolsi kroppaansa, urheilijan tärkeintä työvälinettä, jopa fundamentalistisella tavalla. – Vain siten voi jotain saavuttaa, että kroppa on absoluuttisen urheilullisessa kunnossa, Pitkämäki sanoi Iltalehdessä vuonna 2015. Se on mestarin tärkein perintö löysämahaisille Suomen yleisurheilulupauksille.