Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Kun äiti ja isä vegaaneiksi ryhtyivät – Mitä tapahtui, kun kaksi keski-ikäistä sekasyöjää otti yhdessä kuukauden vegaanihaasteen vastaan?

Joulun jälkeen kotonamme käytiin Netflixistä nähtyyn vegaani-dokumenttiin liittyvä pitkä keskustelu. Nuoriso oli pikkuhiljaa vähentänyt eläinperäisiä aineita lautasiltaan. Koko ruoanlaittoa harrastava joukkomme oli siis jo tutustunut kasvisruokiin. Nyt nuoret kehuivat hyvää oloaan. Samaa, mitä dokumenttikin mainosti. Meillä keski-ikäisillä sekasyöjävanhemmilla ei ollut aiheesta mielipidettä. Emme olleet kokeilleet täyttä kasvissyöntiä, saati ruokavaliopohjaista veganismia. Päätimme kuitenkin ottaa yhden kuukauden haasteen vastaan. Ensimmäisenä aamuna jännitin, millaiseksi vakioaamiaiseni muuttuisi. Kahvimaito oli helppo vaihtaa kauramaitoon ja juusto leivällä vegaaniseksi. Levitteen korvasi kasvismargariini ja puolikas avokado. Mieheni söi marjoja ja kaurapuuroa. Alku ei siis lisännyt stressiä. Päätimme, että vaikka lautasilta poistuisivat nyt kuukaudeksi kaikki eläinperäiset aineet, nautintoa olisi syömisessä oltava. Työlounaiksi löysin vegaanisia vaihtoehtoja. Vain yhden kerran jouduin viime hetkellä jättämään seurueen, kun minulle ei löytynyt ravintolasta mitään. Jopa uudenvuodenpäivän siivet, dipit ja hampurilaiset löytyivät vegaanisina. Huomasin, että kaupoissakin on eroja: toisissa vegaaniset tuotteet on hyllyissä selkeästi merkitty, toisissa taas ei. Iltaisin meillä on kokattu värikkäitä linssipatoja, tomaattista härkispastaa, hernekeittoa ja kauramaitoon tehtyjä vohveleita, tofukulhoja, sieniä, ratatouillea, pitsaa, bataattiburgereita ja paljon muuta. Jälkiruoat on etsitty vegaanisista jäätelöistä, kookosjogurteista ja hedelmistä. Nälkä yllätti pari kertaa reissussa. Iltapäivän kahvihetkelle opin ottamaan valmiin kookosriisipuuron tai vanukkaan, sillä vaikka söin enemmän kuin ennen, hiukominen palasi alussa kesken päivän. Kaikki soijatuotteet eivät maistuneet. Jauhelihaa tai kanaa en silti himoinnut kertaakaan, voissa paistettuja nakkeja kerran. Nyt kuukausi on ohi. Ehdottomuus, fanatismi tai toisten neuvominen eivät edelleenkään innosta. Emme mieheni kanssa kuitenkaan aio palata vielä takaisin vanhaan. Jo kokeilun aikana tuli useampi moka, kun emme vain osanneet tulkita tuoteselosteita oikein. Nyt puolisolla on jo puhelimessa skanneri, jolla voi tsekata ostamansa tuotteet. Huomasimme, että kehitys voi edetä näinkin: ruokatapojen muutoksen myötä myös ilmaston ja eläinten suojeluun liittyvät aiheet muuttuivat läheisemmiksi. Maailmamme ei kaventunut, vaan siihen tuli lisää ulottuvuuksia. Virkeys lisääntyi. Ihonikin kirkastui ja aineenvaihdunta parani. Paino ei kuukaudessa muuttunut. Ei myöskään ruokalasku. Tärkein muutos tapahtui silti ajattelussa. Meille aiemmin outo asia oli lopulta ymmärrettävä, jopa hyvältä tuntuva, rutiineja rakastaville aikuisillekin varsin mahdollinen juttu. Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.