Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Tuukka Temosen uusi elokuva kertoo pararatsastajan tarinan – kriitikko antaa kiitosta rohkeudesta

Ihminen, joka käy läpi vakavaa kriisiä, ei yleensä ole helppo, mukava ja seurallinen. Tämän elokuvan tekijöillä on rohkeutta kertoa myös siitä – Tuukka Temosella ohjaajana, Olga Temosella näyttelijänä ja molemmilla käsikirjoittajina. Siksi myös elokuvan harha-askelia on helpompi katsoa läpi sormien. Aika jonka sain on Temosten kolmas tosipohjainen elokuva. Teit meistä kauniin muisteli Apulannan varhaisia vaiheita, Valmentaja roiski aika herkullistakin satiiria Jari Sarasvuosta ja konsulttibisneksestä. Aika jonka sain kertoo pararatsastajan tarinan. Koko ikänsä hevosten parissa elänyt esteratsastaja Jaana Kivimäki joutui vakavaan onnettomuuteen ja palasi ratsaille vammaisurheilijana. Elokuva onkin omimmillaan silloin, kun satula ja saapasnahka tuoksahtavat. Olisi sekaan tuulahdus ihan rehellistä pollenlantaakin sopinut. Hevosten fyysinen voima ja herkkyys tulevat joka tapauksessa lähelle. On kuvaavaa, ettei Jaanan onnettomuuskaan johdu hevosista, vaan kuljetusauton pettävästä tekniikasta. Olga Temosella on omaa, vankkaa ratsastustaustaa, ja selvästikin luontainen yhteys hevosiin. Kun Jaana palaa ratsaille kovien aikojen jälkeen, hänen ilonsa on tarttuvaa. Ihmisten kanssa Jaanalla on vaimeampaa. Harmi kyllä niin on koko elokuvallakin. Uskottavaa tunnekuohua Jaanalle sen vaikeuden nimi Marko. Jaana oli ennen vammautumistaan niitä naisia, jotka suostuvat elämään sairaalloisen väkivaltaisen ja mustasukkaisen miehen kanssa. Lähimmilleen Jaana kertoo, että Markossa on paljon hyvää, mutta mitään siitä ei ainakaan katsoja näe. Kun Jaana halvaantuu alaraajoistaan, Aika jonka sain siirtyy perhehelvetistä kiirastulen puolelle. Siitä seuraa runsain mitoin lehdestä leikattuja terapialauseita ihmissuhteista, kuntoutumisesta ja arjen sankaruudesta. Se rasittaa elokuvaa sikälikin, että hevosten kanssa ei sanoja tarvittaisi. Elämänhalun ja vapautumisen tunnot tulevat liki jo silloin, kun harja hulmuaa. Olga Temosella on Jaanan roolissa uskottavaa tunnekuohua ja sisua. Jos joku lähisuhdeväkivaltaa tai vakavan onnettomuuden kokenut katsoja saa roolista voimaa, elokuva on kannattanut tehdä. Muut jäävät yhden asian äänitorviksi. Viime vuoden viisulaulaja Sebastian Rejman on komea konna Marko. Ville Myllyrinne on tämän vastakohta, äitiään kuskaileva jaffamies Teppo. Kannustajien kuoroon liittyvät myös Micke Rejström ja Pilvi Hämäläinen . Jaanan kahdesta pienestä tyttärestä tekijöillä ei ole oikein mitään kerrottavaa.