Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Maria Huntington seitsenottelee tänä kesänä vain kerran – Näihin lajeihin hän nyt keskittyy

Kaipuu kentille ja kisoihin on kova. Sen kuulee seitsenottelija Maria Huntingtonin äänestä, kun hän kartoittaa koronaviruspandemian viivästyttämän kilpailukauden näkymiä. Suomen ykkösottelija heittäytyy seitsemän lajin urakkaan vain Kalevan kisoissa. Kotimaan gp-sarjassa hän keskittyy hyppylajeihin ja aitajuoksuun. Pituushyppääjä Taika Koilahti ja vauhdikkaat aitajuoksijat ovat houkuttelevia maaleja ottelijalle. –  Tästä tulee luultavasti yhden ottelun kausi, koska tänä vuonna ei voi tehdä olympiarajaa, Tampereen Pirkkahallista puhelimeen tavoitettu Huntington kertoo. –  Yleensä joudun menemään kesän otteluiden ehdoilla. Nyt yksittäislajit kiinnostavat aiempaa enemmän. Tulee aika paljon pituutta, aitoja, korkeutta ja kahtasataa metriä. Huntington toivoo, että vauhti ja pomppu riittävät niin hyviin tuloksiin, että kausi huipentuu Ruotsi-otteluun 5.–6. syyskuuta Tampereella. –  Toivottavasti olen mukana, sillä maaottelu olisi kiva piristys. Enköhän minä jossain lajissa ole kolmen parhaan joukossa. Lisäbuustia treenikumppanista Huntington on selvinnyt koronarajoituksista hyvin. Hän harjoitteli yksityisessä liikuntakeskuksessa, kunnes Pirkkahallin ovea raotettiin urheilijoille. Valmentaja Matti Liimataisen mukaan pandemia on aiheuttanut Huntingtonin harjoitteluun vain pientä "säätöä ja viilausta". Samalla hän on sovittanut aitajuoksija Lotta Haralalle ja Huntingtonille yhteisiä harjoituksia. –  Lotan tulo syksyllä mukaan on vaikuttanut positiivisesti. Tulemme hyvin toimeen ja kannustamme paljon toisiamme. Siitä on tullut lisäbuustia. Hyvä juttu varmaan molemmille, Huntington uskoo. Huntington, 23, harppasi viime kesän karskilla kehitysloikallaan maailmantilastossa 11:nneksi 22-vuotiaiden SE-tuloksella 6  339. Kehitys on jatkunut harjoituskaudella, kun hän on selvinnyt reisivaivoistaan ja pysynyt terveenä. –  Aerobia ja heittotekniikat ovat menneet aika paljon eteenpäin. Koen, että myös nopeus ja voimantuotto ovat kehittyneet, mutta niitä ei ole vielä niin paljon testattu. Tokion olympialaisten ja Pariisin EM-kisojen siirto ensi vuoteen suretti, mutta nyt Huntington hakee niistä motivaatiota myös tähän kauteen. –  Olin välillä alamaissa, kun kaikki peruttiin, mutta Matti motivoi minua hyvin, Huntington vahvistaa. –  Kaikki kehitys auttaa ensi vuoteen. Mitä kovempaan kuntoon kesällä pääsen, sitä parempi. Terveenä ja ennätysvireessä Huntington maistelee hetken kysymystä kesän tavoitteista. –  Ennen kilpailukauteen tulleita muutoksia olisin sanonut jonkun pistetavoitteen, mutta nyt tärkein kausi siirtyi ensi vuoteen, Huntington miettii. –  Tänä kesänä kaikkein tärkeintä on välttää loukkaantumiset ja päästä ehjänä seuraavaan harjoituskauteen ja ensi vuoteen. Samalla hän tahtoo todisteen kehityksestään. –  Haluan tehdä ottelussa ennätyspisteet. Se on selvä juttu, koska treenit ovat menneet hyvin eikä ole ollut mitään kummempia ongelmia, Huntington paljastaa lopulta odotuksensa. –  Katsotaan, miten paljon ennätykseen pystyy lisäämään. Ja pituudessa minulta jäi viime kesältä vähän hampaankoloon, kun en saanut yliastumisten takia mitattua pisimpiä hyppyjäni. Huntingtonin pituusennätys on 644 Tampereen viime kesän gp-kilpailuista. Yleisurheilu Maria ja Matti – urheilija ja sen valmentaja Moniottelija Huntingtonin harjoittelu perustuu pätkään narua. Maria Huntingtonin valmentajan Matti Liimataisen valmennuslinjaa ei sovi epäillä. Hän todistaa ajatuksensa faktalla. Tai oikeastaan narunpätkällä, kunhan se on riittävän lyhyt. Pätkään narua tartutaan kaksin käsin sen päistä. Nostetaan ylös ja kas, myös keskiosa kohoaa. Narun päät edustavat juoksuharjoittelun ääripäitä, yksi nopeusosaa ja toinen kestävyyttä. Molempia parantamalla myös keskialue kehittyy. –  Olen vahvasti sitä mieltä, että juoksuharjoittelussa ääripäiden kehittäminen on se oikea tapa. Varsinkin ottelussa, Liimatainen kertoo. –  Jatkamme näin niin kauan kuin on varaa. Sitten pitää miettiä, kun nopeus ei enää kehity. Laskuri ja vankka akku Liimataisen päässä on laskuri, jonka akusta ei lopu puhti. Hän ei naruajatuksesta huolimatta usko "kaavaan eikä konstiin". –  Samalla kaavalla ei onnistu kahden eri urheilijan kanssa. Kaikki on yksilöllistä. Tarvitaan tuuria, Liimatainen tunnustaa. Harjoittelua täytyy viilata ja muokata myös urheilijan eri kehitysvaiheissa. –  Mutta yksilöllä muutos tapahtuu niin pitkällä jänteellä, että valmentajan on vaikea huomata sitä. En minä osaa ennakoida, mitä on tulossa, Liimatainen jatkaa. Huntingtonin valmennusta pitää puntaroida huolella siinä vaiheessa, kun narun päitä ei saa enää ylemmäksi. Keskialuetta voisi siinä vaiheessa kuormittaa nopeuskestävyysharjoituksin. –  Mutta miten paljon siihen kannattaa panostaa? Kannattaako viilata pari sekuntia 800 metrin ajasta ja sadasosia 200 metriltä, jos pituus ja aidat samalla heikkenevät, Liimatainen selittää laskurin tarpeen kysymyksin.