Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Osallistuminen kilpailuun terästää nuoren soittajan aistit – ”Minulle on itsestään selvää, että pitää mennä haastavimman kautta”

Kun nuori muusikko testaa taitonsa ja henkisen valmiutensa, hän osallistuu kilpailuihin. – Kisoissa täytyy tehdä viimeisen päälle tarkkaa työtä. Sellainen työ vie soittajana eteenpäin. Minulle on itsestään selvää, että pitää mennä haastavimman kautta, Eppu Hietalahti sanoo. Pirkkalasta kotoisin oleva lyömäsoittaja osallistuu Tampereen Musiikkiakatemiassa keskiviikkona alkavan kansainvälisen Majaoja-lyömäsoitinkilpailun pääsarjaan sen ainoana suomalaisena. Kisan A-sarjaan valittiin alun perin 12 soittajaa ennakkokarsinnan perusteella, mutta kolme peruutti osallistumisensa. Näin jäljelle jäi yhdeksän muusikkoa taistelemaan 8 000 euron pääpalkinnosta. Hietalahden etuna on ainakin se, että kilpailun ensimmäiset erät järjestetään hänen vanhassa opinahjossaan Musiikkiakatemiassa Pyynikintorin varrella. – Aloitin tässä talossa musiikkiopinnot pianonsoitolla kahdeksanvuotiaana. Pian pianoläksyt jäivät vähemmälle, kun innostuin rockista ja rummuista. Sain ensimmäisen rumpusettini kymmenvuotiaana. Siitä lähtien olen tiennyt, että haluan rumpaliksi, hän kertoo. Varsinaiset lyömäsoitinopinnot Hietalahti aloitti 14-vuotiaana Musiikkiakatemiassa Harri Lehtisen opissa. Ammattiin tähtäävät opinnot käynnistyivät kuitenkin vasta lukion jälkeen. – Jätin väliin toisen asteen ja hyppäsin suoraan lukiosta Tampereen ammattikorkeakouluun opiskelemaan lyömäsoittimia. Tampereella suoritetun ammattikorkeakoulututkinnon jälkeen Hietalahti lähti jatkamaan opintojaan Odenseen Tanskan kansalliseen musiikkiakatemiaan. – Olen siellä nyt toista vuotta. Maisteritutkinnon pitäisi valmistua ensi kesäksi. Sitten aion hakea sinne solistisiin opintoihin. Koesoittojen hirmuisuus Eppu Hietalahti on tyytyväinen Tampereella ja Odensessa saamaansa soitto-oppiin. – Tampere antoi hyvän peruskoulutuksen ja työmoraalin. Niillä opeilla on pärjännyt maailmalla ja muusikkona. – Tanskassa lyömäsoitinkulttuuri on vanhempi, muttei se niin kovin paljon eroa suomalaisesta systeemistä. Siellä niin kuin Tampereellakin opettajat ovat ymmärtäneet ambitioni ja ohjanneet minua oikeaan suuntaan. Tavoitteena on monipuolinen työ muusikkona. – Minua kiinnostaa orkesterisoittaminen, mutta myös soolo- ja ensemblemusisointi ja uusi musiikki sekä kevytkin musiikki. Olen myös tehnyt opetushommia. Mihin tahansa päädynkin, haluan tehdä vähän kaikkea. Miten Majaoja-kilpailu asettuu tähän kuvioon? – Kisat ja myös koesoitot ovat tilaisuuksia, joissa pääsen puskemaan omaa tasoani hitusen korkeammalle. Hietalahti on nähnyt myös koesoittomaailman eli työnhaun kovan arjen. – Turun orkesterissa oli lyömäsoittajan koesoitto jokunen vuosi sitten. Hakemuksia taisi tulla noin 70 ympäri Eurooppaa. Tammikuussa olin koesoitossa Göteborgin oopperaorkesterissa, jossa 90 lyömäsoittajaa haki yhtä paikkaa! Itse hän suunnittelee hakevansa lähitulevaisuudessa ainakin Århusin sinfoniaorkesterin patarumpalin paikkaa. – Tanskassa olen ollut avustajana orkestereissa patarumpalina ja opettajani on tunnettu juuri patarumpujen opetuksesta. Siksi olen kallistunut siihen suuntaan. Finaalissa orkesteri Majaoja-kisassa Eppu Hietalahti pääsee näyttämään osaamistaan monipuolisella ohjelmalla. – Ohjelmassa on paljon itselleni tuttua materiaalia. Valitsin listalta käytännössä lempikappaleeni. Jos tie finaaliin aukeaa, siellä odottavat Santtu-Matias Rouvalin johtama Tampere Filharmonia ja Richard Rodney Bennettin lyömäsoitinkonsertto. – Se ei ollut minulle etuudestaan tuttu teos, mutta siihen on ollut hauska tutustua kesän aikana. Se on aika näyttävä kappale, jossa on nopeita vaihtoja kapuloiden ja instrumenttien välillä. Konsertto on kaikille sama, mutta finaalissa soitetaan myös vapaavalintainen sooloteos. – Valitsin Pius Cheungin cis-molli-etydin, jota opettajani Tanskassa suositteli.