Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Pienoisrautatieharrastajat saivat ison apurahan – Sen avulla tehdään pienoismalli Pispalan ja Santalahden radoista

Pieni jää usein huomaamatta. Tampereella on viime vuodet rummutettu ratikkaa ja seurattu silmä kovana kiskojen ilmestymistä metri metriltä katukuvaan. Ensimmäisen vaunun saapuminen ja testiajojen alkaminen Hervannassa olivat kesän kohuttuja uutisia. Samaan aikaan Kalevassa on kaikessa hiljaisuudessa asennettu jo vuosia metrikaupalla rautateitä. Junat ovat kulkeneet niin ulkomailta tuoduilla kuin itse rakennetuilla vetureilla. Mittakaava on vain hieman erilainen – tarkalleen ottaen 87 kertaa todellisuutta pienempi. Pieni suuri hanke Ihan yhtä todellisia pienoisrautatiet toki ovat kuin esikuvansa. Halutessaan oikeaan tunnelmaan pääsee syvemmälle erilaisilla ääni- ja höyryefekteillä. Ehtaa dieselin hajuakin on kuulemma mahdollista saada ilmoille juniin asennettavien ampullien avulla. – Minua ei tuo tekniikkapuoli niin paljon kiinnosta. Juniin ja ympäristöihin liittyvä historia on se oma juttuni, toteaa Johan Sirén Pirkanmaan rautatieharrastajien kerhon hermokeskuksessa Toisin sanoen olemme Kalevassa sijaitsevan kerrostalon kellarissa. Ratikan olisi määrä alkaa ensi vuonna körötellä vieressä Teiskontietä pitkin. Raitiotietä voidaan sanoa Tampereen historian suurimmaksi yksittäiseksi kaupunkikuvaa muuttavaksi hankkeeksi. Matalassa kerhohuoneessa on hahmollaan jotain samansuuntaista. Pirkanmaan rautatieharrastajien kerho (Pirake) on useamman vuoden ajan mallintanut tiloihinsa Tampereen alueen rautatiestöä. Samalla tehdään pienoismalleja rautateihin liittyvistä historiallisista rakennuksista. – Ei tämä varmaan ikinä tule valmiiksi, mutta viiden vuoden päästä voisi ehkä suurin osa olla kasassa, Piraken puheenjohtaja Sirén tuumaa ja virnistää. Vastaavanlaisia ajatuksia saa päähänsä haahuillessaan pitkin Tampereen katuja – siis niitä 87 kertaa suurempia: onko tämä kaupunki koskaan valmis? Ehkä sen ei tarvitse, tai edes kuulu, olla. Sirén sanoo, että tällainen on periaate pienoisrautateiden rakentamisessa. Ne eivät saa tulla valmiiksi, koska silloin loppuisi tekemien. Ja se on juuri koko jutun juju. – Olen töissä pankissa, ja tämä on oikein oivallista vastapainoa sille hommalle. Tässä näkee heti konkreettisesti työnsä tulokset, Sirén sanoo. Tukea maakuntarahastolta Rata kiemurtelee pitkulaisen kerhohuoneen ympäri seinien vierustoja pitkin. Se on rakennettu irrotettaville moduuleille, jotka saadaan tarvittaessa kuskattua kerholta vaikkapa harrastemessuille. Pienoisrautatie pysyy liikkeessä. Hyvä niin, sillä rakennelmaa kelpaa esitellä. Tuossa on esimerkiksi Siitaman vanha asema, joka on jo saatu kokonaan mallinnettua. Kiskoilla lepää Tampellan rakentamien höyryvetureiden pienoismalleja, jotka ovat Sirénin käsialaa. – Tykkään höyrykaudesta, nuo uudemmat eivät niin innosta, hän sanoo. Junat on mallinnettu pieteetillä pienimpiä yksityiskohtia myöten. Tarkkuudella ja huolella on tehty myös asemarakennukset ympäristöineen. Onpa yhden tavaravaunun kyytiin lastattu häkäpöntöllä varustettu kuorma-autokin. Häkäpönttöautot olivat varsin yleisiä Suomessa sotien aikaan. Siitaman asema on mallinnettu 1940-luvun näköiseksi. Piraken Tampere-aiheinen pienoisrautatie on siis samalla eräänlainen aikakone. Jatketaan matkaa. Seuraavaksi saavuttaisiin Pispalan-Santalahden rataosuudelle. Ehdollisen saapumisesta tekee se, ettei osiota ole vielä rakennettu. Paikalla on toistaiseksi pienoisrautatien osa ilman mitään tiettyä esikuvaa. – Se lähtee siitä silppuriin, että päästään rakentamaan Pispalaa, Sirén kertoo. Osuutta varten on saatu 3 000 euron avustus Pirkanmaan maakuntarahastolta. Valmistuttuaan pätkää olisi tarkoitus esitellä alan messuilla. – Voi olla, että ensi kevääksi saadaan jokin osa valmiiksi Tampereen messuille. Jos ne järjestetään, Sirén sanoo. Osuudelle ollaan mallintamassa ainakin haulitorni ja vanha tulitikkutehdas. Tehdasta varten on saatu käyttöön alkuperäiset piirustukset Pohjola rakennus oy:ltä. Tarkkaa jälkeä on luvassa. Osion aikakaudesta käydään kuulemma kerhon herrojen kanssa vielä pientä vääntöä. Sirén uskoo, että 1950-luku on vahvoilla. Santalahdesta jatketaan - hieman nurinkurisesti - Koskenniskan silloille, Viinikan ratapihalle ja lopulta Tampereen rautatieasemalle. Näin pienoisrautateillä kulkeva aikakone on kuljettanut meidät 1980–90-luvuille. Aseman 3d-tulostamalla tehty kellotorni on jo paikoillaan, mutta kelloa vielä viimeistellään. Viereen on tarkoitus nousta vanha tavara-asema (helposti liikuteltava malli, toim. huom.), Erkkilän silta, VR:n vanha työntekijöiden asuntola ja seinään reliefi-tyyppisinä Schreckin talo sekä Johanneksen koulutalo. Tekemistä kehon jäsenillä siis piisaa. Sovimme, että Moro tulee sitten viiden vuoden päästä katsomaan, millä mallilla Tampere kellarissa on. – Jos projekti joskus valmistuu, pitää siitä ainakin osa purkaa ja keksiä taas jotain muuta. Tekeminen ei saa loppua, Sirén toteaa hymyillen. Pirkanmaalla toimiva rautatieharrastajien yhdistys. Perustettu vuonna 1984. Yhdistys pyrkii tukemaan kaikenlaista rautateihin liittyvää harrastuneisuutta. Toiminta koostuu muun muassa pienoisrautateiden rakentamisesta, keräilystä, rautatieaiheisesta valokuvaamisesta ja rautateihin liittyvän historian tutkimisesta. Kerhon tilat sijaitsevat Kalevassa osoitteessa Litukanojantu 12. Toimintaan pääsee kuka tahansa tutustumaan keskiviikkoisin kello 18.30 järjestettävissä kerhoilloissa. Lähde: pirake.net