Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

"Muista olla kiltti tyttö”, neuvoi kolmevuotiaan Leelo Tungalin äiti viimeisinä sanoinaan, kun sotilaat hakivat hänet kotoa pakkotyöleirille

Se on vahinko! Kukkapurkki putoaa ikkunalaudalta ja mullat leviävät pitkin lattiaa. Äiti aloittaa torumisen, mutta eihän tyttö tahallaan riko ja sotke. Juuri silloin se tapahtuu: kotipihaan ajaa vieras kuorma-auto. Sisään saapastelevat sotilaat komentavat äidin mukaansa. Viimeisinä sanoinaan äiti vannottaa tyttöä olemaan kilttinä, niin äiti tulee pian takaisin. Eletään vuotta 1950. Tyttö on kolmevuotias Leelo Tungal Ruilan kylässä Tallinnan eteläpuolella Viron sosialistisessa neuvostotasavallassa. Tyttö olettaa, että kukkapurkilla ja äidin poissaololla on syysuhde. Hän päättää olla niin kiltti kuin ikinä osaa. Jotta äiti palaisi kotiin. Vuoden elokuva On kulunut melkein 70 vuotta päivästä, jolloin puna-armeijan harmaa kuorma-auto katosi pikkutytön silmistä. Silti tapaus on vahvasti elossa – sanoina ja kuvina. Ensin ilmestyi romaani. Leelo Tungalin Seltsimees laps ja suured inimised käynnisti vuonna 2008 romaanitrilogian, joka perustuu kirjailijan omaan lapsuuteen Stalinin ajan Neuvosto-Virossa. Viime vuonna kirjasta valmistui elokuva. Moonika Siimetsin ohjaama Seltsimees laps (Toveri lapsi) voitti vuoden parhaan elokuvan tittelin Virossa, innosti katsojat jonoiksi lippuluukuille ja on sittemmin kerännyt kehuja ja palkintoja elokuvafestivaaleilla pitkin maailmaa. Toveri lapsesta on kasvanut ilmiö, joka tekee väkevän vaikutuksen yhä uusissa ympäristöissä. Lauantaina 5. lokakuuta on vihdoin Tampereen vuoro. Läsnä ovat elokuva, kirjailija ja romaanin suomennos. Siimetsin elokuva esitetään suomenkielisin tekstein elokuvateatteri Niagarassa Kehräsaaressa. Katselun jälkeen Riho Laurisaar haastattelee 72-vuotiasta kirjailijaa, joka jatkaa Tampereelta matkaa suoraan Turun kirjamessuille. Niagaran tilaisuuteen on tulossa myyntiin painotuore pino Toveri lapsi -romaanin suomennosta. Käännöksen on tehnyt Viron kirjallisuuden tuntija Anja Salokannel yhdessä runoilija Heli Laaksosen kanssa. Leiri jätti jäljet Tehdään pieni juonipaljastus. Toveri lapsi -elokuvalla on onnellinen loppu. Ei kuitenkaan Hollywood-tyylinen happy end. Leelon äiti Helmes palaa vajaan viiden vuoden jälkeen elossa Viroon, mutta näännytetyn äidin ja vieraantuneen tyttären kohtaaminen ei ole silkkaa halailua ja lintujen liverrystä. Ei se ollut oikeassakaan elämässä. Leelo-tyttö oli varjellut valokuvia äidistä kuin suurinta aarretta. Kuvista oli katsonut onnellisesti hymyilevä nuori nainen. Neljä ja puoli vuotta pakkotyöleirillä Komin autonomisessa neuvostotasavallassa muuttivat vangin ulkomuodon. Kotiin palasi sairas nainen, jonka kuulo oli heikentynyt ja ihoa täplitti nokkosrokko. – Äidin sisimmässä eli kuitenkin toivon säde ja varsin pian minäkin pääsin pettymyksestäni yli, Leelo Tungal kertoo virolaisessa lehtihaastattelussa. Leelon kohtalo toistui 1950-luvun Virossa lukemattomat kerrat. Myös kirjailijan lähisuvussa. – Serkkuni palasi äitinsä ja siskonsa kanssa pakkosiirrosta Itä-Siperian Krasnojarskista vähän ennen kuin perheen isä vapautui vankileiriltä. – Serkku kertoi, ettei hän tunnistanut parroittunutta isäänsä Tallinnassa Baltian aseman laiturilla. Sen sijaan hän pinkaisi karkuun miestä, joka yritti halata. – Sellaista se oli, ”maailman onnellisimpien lasten elämä”, kuten aikakauden neuvostopropaganda asian ilmaisi, Leelo Tungal huokaa. Ensin vietiin mummo Elokuva kertoo tarinan, jonka ulkopuolelle jää monta tosielämän faktaa. Kuten se, ettei Leelon äiti ollut ensimmäinen Siperiaan viety perheenjäsen. Äidinäiti, neljätoista lasta synnyttänyt Mari Israel haettiin, kun Leelo oli kaksivuotias. – Olin mummolla hoidossa, kun asemiehet tulivat ja ilmoittivat, että vanhalla naisella on kaksi tuntia aikaa pakata tavaransa. Oli onni, ettei minua työnnetty samaan matkaan, Leelo Tungal kertoo. 84-vuotias Mari-mummo pantiin Venäjällä kolhoositöihin. Hän sai infarktin vähän ennen kuin ehti täyttää 90 vuotta. – Mummo oli kuullut, että virolaisia aletaan palauttaa kotimaahan. Sydän ei kestänyt sellaista uutista. Mari-mummon kohtalo nousi esiin hiljattain, kun Tallinnan Maarjamäelle rakennettiin kommunismin uhrien muistomerkkiä. Yksi monumentin suunnittelijoista on Leelo Tungalin tytär, kuvanveistäjä Kirke Kangro . Muistomerkkiin on ikuistettu tuhansien Siperiassa kuolleiden virolaisten nimet. Vaan kuinkas ollakaan: Mari-mummon nimi puuttui. Leelo Tungal pani toimeksi, ja asia korjattiin. Mummon haudan päällä kasvaa nyt rehevä siperialainen heinäpelto, mutta nimi Mari Israel pääsi kuin pääsikin takaisin kotikonnuille, Suomenlahden tuuliselle rannalle. Elokuva Toveri lapsi elokuvateatteri Niagarassa Tampereella 5.10. kello 15. Tapahtuma kuuluu Tampereen Viro-viikkojen ohjelmaan.