Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Järkytetään koko maailma, ja puhutaan tänä vuonna vain yhdestä asiasta

Me vastaan ne. He vastaan te. Sinä vastaan minä. Viime vuosi saa päälleen vastakkainasettelun leiman. Se näkyi maailmalla ja Suomessa. Eripuraa, lietsontaa, ”vääriä mielipiteitä” ja vihamielistä sanailua. Käytännössä siis monin paikoin täydellistä uusavuttomuutta pyrkiä siihen, että eri mieltäkin olevat ihmiset voisivat yrittää löytää edes saman keskustelun taajuuden. Juuri samasta aaltopituudesta pitäisi olla kyse kaikessa. Se ei tarkoita, että mielipidettään sinällään pitäisi automaattisesti muuttaa, mutta kuunnella täytyy. Jokaisen, maailman politiikan pöydissä istuvasta parisuhteen osapuoleen, olisi asetuttava myös omaksujan rooliin. Mitäpä, jos toisen sanomisissa on järjenhiven? Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa huutelun sijasta voisi vastapuolelle yrittää uskaltaa heittää kommentin: Mielenkiintoinen pointti, mutta olen eri mieltä. Miksi ajattelet noin? Someräyhä on oikeasti jo niin nähty juttu. Ei viileätä, niin kun muinainen sanonta kuuluu. Tampereesta on hyvä ottaa esimerkkiä, vaikkapa kyllä, kaupunginvaltuustosta. Vaikeassa taloustilanteessa valtuusto pystyi erimielisyyksistään huolimatta löytämään ensi vuoden budjetista ja veronkorotuksesta ratkaisun, johon valtuuston selvä enemmistö pystyi sitoutumaan. Kun Aamulehti kysyi tehdyistä päätöksistä, kaupunkilaiset pitivät päätöksien syntymistä tärkeänä ja sitä, että kaikki osallistuvat pakollisiin tekoihin. Toimivan ja eteenpäin menevän kaupungin kannalta on erityisen tärkeää, että päätökset ja kiihkeätkin neuvonpidot päättyvät niin, että matkaa voidaan jatkaa. Se luo turvallisuuden tunnetta ja luottamusta kaupunkilaisiin. Ei ole niin pientä asiaa, ettei siitä saataisi riitaa. Tämän tietävät kaikki. Jippo onkin siinä, onko olemassa niin pientä riitaa, ettei siitä enää päästäisi yli. Yhtenäisyys ei ole helppo saavutettava, mutta sitä on tavoiteltava. Kun päätöksiä tehdään, joku kärsii aina. Siksi on ensiarvoista, että kaikkia niin sanotusti sattuisi suhteessa saman verran. Tuota viisautta toivoisi myös maan hallitukselle tänä työvuonna. On vaikea kuvitella, että päämäärään pääsisi missään yhteydessä muulla kuin keskustelulla – tavoitteella olla lopulta yhtenäisiä. Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.